Alvar Aalto – Mittapuuna luonto -kirja esittelee ensi kertaa kattavasti Aallon tuotantoa puutarhataiteen ja maisema-arkkitehtuurin kannalta.
Luonnon yhteys arkkitehtuuriin on arkkitehti Alvar Aallon suunnittelutyön kiinnostavimpia piirteitä.
Aalto yhdisti taitavasti maiseman osaksi suunniteltua ympäristöä ja rakensi luonnolle mahdollisuuden kasvaa osaksi arkkitehtuuria:
”Kaikki minkä kotoiseen maaperään liitämme, on tehtävä niin, ettei se pilaa vaan päinvastoin jalostaa ennen ’puhdasta luontoa’ ollutta maisemaamme.”
Suunnittelutyöhönsä ja näkemyksiinsä hän sai vaikutteita niin Suomen luonnosta kuin Välimeren maiden kulttuurimaisemista, antiikin maailmasta tai Japanin puutarhoista. Hänen asenteensa on yleispätevä ja edelleen ajankohtainen:
”Valkoinen pöytä opetti minulle, että luontoa kohtaan täytyy osoittaa hienovaraisuutta, että elämää täytyy vaalia – mutta ei teknisin keinoin.”
Alvar Aallolla oli hyvin tietoinen, luontoon perustuva arkkitehtuuri-ideologia. Hän palasi luontoteemaan toistuvasti kirjoituksissaan ja lausunnoissaan läpi koko elämänsä. Kaikissa töissään hän korosti rakennuspaikan ja maiseman luonnonolosuhteita ja historiaa. Hän näki tehtäväkseen rikastuttaa arkkitehtuurin kautta paikkoja ja maisemia ja jalostaa niitä edelleen luovalla maisema-arkkitehtuurilla.
Runsaasti kuvitettu kirja on merkittävä lisä laajaan Aaltoa käsittelevään kirjallisuuteen, ja siinä eritellään muun muassa Aino ja Alvar Aallon oman talon, Villa Mairean, Säynätsalon kunnantalon, Muuratsalon koetalon sekä Maison Carren puutarhataiteellisia ja maisema-arkkitehtonisia taustatekijöitä. Teoksen kirjoittajat ovat Aalto-asiantuntijoita Suomesta ja Ruotsista.
Historioitsija Rainer Knapas tarkastelee kirjoituksessaan Alvar Aallon lapsuutta ja kouluvuosia sekä selvittää Aallon omistautumista eurooppalaiselle kulttuurille.
Arkkitehtuurin historiaan perehtynyt arkkitehti Vilhelm Helander tarkastelee Aallon kiinnostusta välimerelliseen kulttuurimaisemaan historiallisesta näkökulmasta ja osoittaa, miten Aallon tapa käsitellä maisemaa työssään on eurooppalaisen humanistisen perinteen läpäisemä.
Maisema-arkkitehtuuriin erikoistunut arkkitehti Tom Simons on tutkinut, miten Alvar Aalto tutustui puutarhataiteeseen nuorena opiskelijana ja uransa alkuvuosina 1920-luvulla. Hän kuvailee puutarhoja, jotka Aalto suunnitteli yhdessä Aino ja Elissa Aallon kanssa, ja osoittaa, miten merkittävä asema niillä on 1900-luvun puutarhataiteen ja maisema-arkkitehtuurin historiassa.
Islamilaiseen kulttuuriin perehtynyt arkkitehti ja arkkitehtuurihistorioitsija Johan Mårtelius analysoi Aallon töitä, joissa on havaittavissa tämän kiinnostus islamilaiseen arkkitehtuuriin ja puutarhataiteeseen. Alvar Aallon näyttelyitä pitkään kuratoinut taidehistorioitsija Teija Isohauta kirjoittaa Suomessa ja ulkomailla pidetyistä Aalto-näyttelyistä ja siitä, miten niissä on käsitelty luonnon ja kulttuurin teemoja.
Kirja julkaistaan samaan aikaan sekä suomeksi että ruotsiksi.
Lähde Kustannusosakeyhtiö Parvs
