Rockfestin jälkihöyryissä on pakko raottaa omaa tärkeimpien levyjen hyllyäni. Perjantaina 9.6. 2023 Def Leppard palasi keikalle Suomeen – edellinen kerta oli myös Rockfestissä neljä vuotta aikaisemmin. Tänä vuonna bändi kiertää estradeja Mötley Crüen kanssa. Siinä missä Mötiköiden lavakarisma aiheuttaa lähinnä myötähäpeää ja keikan parasta antia ovat heidän strip.. siis tanssijansa, Def Leppard on ikääntynyt huomattavasti tyylikkäämmin. Äänet soivat siinä määrin virheettömästi, että pohdin jopa taustanauhan käyttöä. Lavalla on hyväntuulisia herrasmiehiä, jotka antavat faneilleen sen elämyksen, jota nämä ovat tulleet hakemaan.
Mutta siirrytään keikkatunnelmista yhteen elämäni levyistä, jonka biisit loistavat poissaolollaan bändin keikkasetissä. Kun Slang ilmestyi vuonna 1996, olin juuri löytänyt Def Leppardin When love and hate collide -hitin ja Vault-kokoelman myötä. Monet fanit pitävät tätä Def Leppardin huonoimpana levynä tai vähintään irrallisena poikkeamana tutusta tyylistä. Yhtyeen seuraava albumi Euphoria (1999) noudattikin jälleen yleisölle tutumpaa kaavaa. Silti lukioikäiselle minulle tämä oli järisyttävä kokemus. Kävin jopa kinumassa itselleni levykaupan sedältä Slangin mainosjulisteet, kun ne otettiin pois kaupan seinältä.
Levyn aloitusraita on synkeähkö Truth?, joka esittelee raskaamman soundin itämaisilla vaikutteilla. Kansitaiteessakin toistuu jonkinlainen buddha-aihe. Turn to dust on vielä itämaisempi, mutta hieman kevyempi ja kertosäkeen taustalaulut rullaavat tutusti. Nimibiisi Slang on kuin 90-luvun loppuun päivitetty Pour some sugar on me, ainakin jos sanoituksia tulkitsee. Kappale on levyn erottuvin ja hauskin. Hieman espanjan kieltä sekaan ja fiesta on valmis!
Nimikappaleen jälkeen seuraa neljän suora niitä biisejä, joita olen kuunnellut tältä albumilta eniten. En ymmärrä, miksei balladi All I want is everything ole saanut enempää huomiota. Se kyllä julkaistiin sinkkuna parin When Saturday comes -nimiseen jalkapalloelokuvaan tehdyn kappaleen kera, mutta keikoilla tätä ei ole taidettu liiemmin kuulla. Kappale on minun korvissani nerokas, etenkin c-osa. Work it out ja Breathe a sigh pureutuvat sanoituksellisesti parisuhteiden karikoissa luovimiseen, mistä tosin lukioikäisenä ei minulla ollut mitään kokemusta, mutta sehän ei estänyt laulamasta täyttä kurkkua mukana. Deliver me taas on synkkyydessään juuri otollista materiaalia mille tahansa teini-iän angstille. Kappaleen grungehtavat vaikutteet ehkä nostivat perusfanien niskakarvat pörhölleen, mutta 90-luvun lopun myöhäisteinin korville tämä oli karkkia.
Levyn viimeinen kappale Pearl of Euphoria palaa taas itämaisiin vaikutteisiin ja on muutenkin hyvin kaukana Def Leppardin totutusta tyylistä. Biisilistan viimeinen sana, Euphoria, tulee olemaan seuraavan albumin nimi – tarkoituksellista vai ei? Kokonaisuutena Slang on albumi, jossa seikkaillaan vähän vieraalla maaperällä mutta jonka toteutus on hiottu ja etenkin laulusuoritukset kohdillaan. Koska tätä levyä ei ole aikanaan ymmärretty, se ei myöskään ole kulunut puhki radiosoitossa.
Joskus, kuten varmasti tässäkin tapauksessa, yhtyeen nimeen sisältyy ennakko-odotus, miltä levyn pitäisi kuulostaa. Kun unohtaa nuo odotukset ja ottaa levyn vastaan sellaisenaan, saattaa yllättyä positiivisesti.
– E. Kairinen
