Milio – Invisible Lands (Atomnation 2024)

Aiheeseen liittyvää

Kaikki on jazzia – Rinneradio Laternassa 14.9.24

Komean uran tehnyt jazz-electronica fuusiobändi RinneRadio on kovassa live-iskussa. Tampereen Laterna on palannut tänä vuonna keikkapaikkojen kastiin ja ympäristönä oikein mainio tällaisille jazz-eventeille.

PUNK LUREX: Sotilaat kaduilla (Hiljaiset Levyt) digisingle 2024

Jaahas, eihän siitä ole kuin 12 vuotta, kun Punk Lurex julkaisi uutta musaa. Onko bändi sitten muuttunut? Sikäli nyt ainakin, ettei alkuperäisistä ole mukana kuin laulaja-basisti Tiina. Kitaristi Kukkakin on ollut kauan mukana. Musiikillisesti muutosta ei juuri huomaa, paitsi että yhtye ei enää horju niin kuin joskus ennen.

The Record of My Life #36: POVERTY STINKS: Gargle Blaster (Gaga Goodies GOOD 14) 1990

Poverty Stinks perustettiin 80-luvun puolivälissä ja sen johtohahmona ja pääbiisintekijänä toimi laulaja-kitaristi Jarmo Laine. Toinen alusta loppuun (ainakin levyillä) mukana ollut oli basisti Ari Maunula, rumpali Jukka Kyllikin oli mukana tästä LP:stä asti. Soolokitaristin paikka oli tuulinen.

Arvostelussa Brazen Forgery – Karelia Suite

Turun seudulla pandemiaeristyksessä syksyllä 2021 kypsynyt metalliprojekti Brazen Forgery...

Iik! Varokaa mörköjä! – Tarjoaa lempeää jännitystä Mauri Kunnaksen tyyliin

Mauri Kunnaksen uusi kirja täynnä hauskaa pelkoa ja iloa. Halloweenin salat paljastuvat!

Jaa somessa

Hollantilainen Milio on tuttu itselle aiemmin vain Tunnel Vision -duosta, mutta hänen soolo-tuotantonsa on hyvin vakuuttavaa psykedeelistä ja orgaanista housea.

Levyn aloittaa Day in Night kiehtovilla kellopeleillä virittäen kuuntelijan odottamaan jotain erilaista, mystistä kokemusta. Confuse Me kuljettaa rikotulla rytmillä ja kuiskatuilla numerokoodeilla tarinaa kohti tansseja. Kolmantena raitana Shaker on jo tyylipuhdasta psykedeelistä tanssia aavikolla liveperkussioiden tahdittamana. Äänimaisema on minimalistinen, mutta kaikki soundit on hiottu todella miellyttäväksi kokonaisuudeksi. Tuotannossa yhdistyy disko, orgaaninen house ja modulaaritekno, sekä tranceen viittavat syntikka-arpeggiot.

Just Want muistuttaa minua paljon Four Tetin tai DJ Seinfeldin lofi-electronicasta vokooderi-vokaalien ja pehmeän basson synergiassa. Dimensional Rhythm syventää albumin kulkua acid-dubimaisiin nuotteihin, käsillä on hidasta ja syvää bassomusiikkia. Sleeping upottaa kuulijat aluksi ambient-hypnoosiin, mutta potkaiseekin käyntiin halftempo-rytmit ihan niin kuin olisi taas vuosi 2010. Milio todistaa raita raidalta taitavansa monipuolisesti eri genrejen ominaisuudet ja tekee selkeäsi kaikesta rakastamastaan äänimatosta oman synteesin, koko ajan pysyy uniikki fokus siinä mikä tekee tästä Milion musiikkia.

Oase rauhoittelee tunnelmia lähes ambientiksi minkä jälkeen Look Up virkistää psykedeelisen diskon iloittelulla. Levyn päättävä Is This Real on sielukasta housea, mikä tuotannollisesti muistuttaa hyvin paljon 90-luvun legendoja kuten Leftfield.

Albumin keston ajan assosioin maisemia hollantilaisista savuisista 70-luvun hippitansseista, Berliinin Fusion festivalin kautta Burning Manin modernien teknohippien värikkäisiin karnevaaleihin. Todella raikas ja monipuolinen levy, joka saattaa hyvinkin säilyä ajattomana helmenä soundivalintojensa ansiosta.

Raita, joka tekee erityisen vaikutuksen: Shaker

Mikko Ihalainen

spot_img