Hollantilainen Milio on tuttu itselle aiemmin vain Tunnel Vision -duosta, mutta hänen soolo-tuotantonsa on hyvin vakuuttavaa psykedeelistä ja orgaanista housea.
Levyn aloittaa Day in Night kiehtovilla kellopeleillä virittäen kuuntelijan odottamaan jotain erilaista, mystistä kokemusta. Confuse Me kuljettaa rikotulla rytmillä ja kuiskatuilla numerokoodeilla tarinaa kohti tansseja. Kolmantena raitana Shaker on jo tyylipuhdasta psykedeelistä tanssia aavikolla liveperkussioiden tahdittamana. Äänimaisema on minimalistinen, mutta kaikki soundit on hiottu todella miellyttäväksi kokonaisuudeksi. Tuotannossa yhdistyy disko, orgaaninen house ja modulaaritekno, sekä tranceen viittavat syntikka-arpeggiot.
Just Want muistuttaa minua paljon Four Tetin tai DJ Seinfeldin lofi-electronicasta vokooderi-vokaalien ja pehmeän basson synergiassa. Dimensional Rhythm syventää albumin kulkua acid-dubimaisiin nuotteihin, käsillä on hidasta ja syvää bassomusiikkia. Sleeping upottaa kuulijat aluksi ambient-hypnoosiin, mutta potkaiseekin käyntiin halftempo-rytmit ihan niin kuin olisi taas vuosi 2010. Milio todistaa raita raidalta taitavansa monipuolisesti eri genrejen ominaisuudet ja tekee selkeäsi kaikesta rakastamastaan äänimatosta oman synteesin, koko ajan pysyy uniikki fokus siinä mikä tekee tästä Milion musiikkia.
Oase rauhoittelee tunnelmia lähes ambientiksi minkä jälkeen Look Up virkistää psykedeelisen diskon iloittelulla. Levyn päättävä Is This Real on sielukasta housea, mikä tuotannollisesti muistuttaa hyvin paljon 90-luvun legendoja kuten Leftfield.
Albumin keston ajan assosioin maisemia hollantilaisista savuisista 70-luvun hippitansseista, Berliinin Fusion festivalin kautta Burning Manin modernien teknohippien värikkäisiin karnevaaleihin. Todella raikas ja monipuolinen levy, joka saattaa hyvinkin säilyä ajattomana helmenä soundivalintojensa ansiosta.
Raita, joka tekee erityisen vaikutuksen: Shaker
Mikko Ihalainen
