Kulta-aura on villisti virtaava, satiirinen biofiktio tieteen ja taiteen kauhukakarasta Sigurd Wettenhovi-Aspasta (1870-1946). Eksentrinen oman tien kulkija on kirjansa ansainnut.
Wettenhovi-Aspa tuli tunnetuksi teoriastaan (vahva paino sanalla teoria) Suomen kansan historiasta korkeakulttuurina muinaisessa Egyptissä ja omaperäisestä etymologisesta tulkinnasta suomen kielen vaikutuksesta kaikkiin maailman kieliin. Sanaselityksistä kasvoi hänen mielessään suomalaisuuden fantastinen syntykertomus. Nämä tarut ovat varmasti vaikuttaneet toisen härmäläisen mystikon, Ior Bockin häröilevään kosmologiaan. Ior Bock oli se hahmo, joka Intiassa sai Kingston Wallin laulajan Petri Wallinkin pään solmuun aikoinaan kohtalokkain seurauksin. Myös Matti Fagerholmin kulttisarjakuva-eepos Läskimooses on paljon velkaa Wettenhovi-Aspan teorioille.
Jaakonaho on tehnyt ison duunin tutkiessaan käsittääkseni aika vähäisistä lähteistä Sigurdin elämää. Kirjan rakenne hyppii epälineaarisesti eri aikakausissa ja välillä kertojaa vaihtaen, mikä toimii hyvin tässä tapauksessa. Itselle mielenkiintoisinta antia kirjassa oli Sigurdin vaiheet Pariisissa 1900-luvun taitteessa, missä hän pyöri boheemeissa seurapiireissä kohdaten myös muita merkkihenkilöitä kuten Gallen-Kallela, Edelfelt, Sibelius ja August Strindberg. Noina aikoina okkultismi, alkemia ja esoteeriset suuntaukset olivat kokeneet renesanssi-ajan ja erilaisia maailmanselityksiä oli paljon tarjolla. Myös Suomen sisällis-sotaa ja Sigurdin elämää niinä aikoina kuvaavat osiot olivat todella kiintoisaa luettavaa.
Wettenhovi-Aspa eli maanisesti uskoen itseensä erittäin sokeasti suomalaiselle epätyypilliseen tapaan. Välillä hän oli mielestään Lönnrotiin verrattavissa oleva kielitieteilijä, välillä vesi-insinööri, tiedemies, kuvataiteilija ja suuri kulttuurivaikuttaja. Aikalaiset eivät olleet ihan samaa mieltä. Julkisesti häntä pidettiin naurunalaisena, minkä Sigurd myös pystyi kääntämään voitokseen, kunhan sai vaan paljon huomiota. Hän oli monessa asiassa vastarannan kiiski ja hieman kyseenalaista oli myös hänen Hitler-innostuksensa. Tällainen pseudotieteily on nykyajassa jälleen ajankohtaista internetin algoritmien mahdollistamilla kaikenmaailman denialistien ym. salaliitto-teoreetikoiden aikakaudella.
Tavallaan Wettenhovi-Aspa oli oikeilla jäljillä joissakin maniansa kohteissa, kuten vesivoiman valjastamisesta energian lähteeksi Suomessa. Hän oli visioinut Imatrankosken vesivoimalaa ja yritti aikoinaan saada ajatukselleen kannatusta rahoittajilta, epäonnistuen. Myös kulttuurien ja uskontojen samankaltaisuuksien etsiminen oli ihan oiva ajatus ja nykyään jo enemmän hyväksytty asia.
Kulta-aura on tärkeä teos, joka avaa historian vähemmän kuvattua ajanjaksoa todella erikoisen persoonan näkövinkkelistä.
Mikko Ihalainen
