Ahkera maailmankiertäjä Tim Smith on saanut tämän Cheap-yhtyeensä levyn viimein ulos vinyylinä. Alunperin tämä on julkaistu yhtyeen hajottua CD:nä Englannissa (1993) ja USAssa (1995). Lisäksi 2013 ilmestyi yhtyeeltä CD Anthology, jossa on tämän levyn lisäksi mm. heidän Peel Show’nsa vuodelta 1988. Mutta nyt tämä siis löytyy vinyyliltä ja ihan Suomi-julkaisuna.
Levyn tunnetuin kappale on ehkä Smithin Lords Of The New Churchille tekemä Lord’s Prayer, jonka yhtyeen oli tarkoitus julkaista singlenä, mutta päätyikin lopulta kokoelmalle Killer Lords vuonna 1985. Biisihän on hyvä, mutta ehkäpä singlen julkaisematta jättäminen johtuu siitä, että B-puolelle olisi tullut todella tylsä versio CCR:n Hey Tonightista. Se on ehkä vielä huonompi kuin Lordsien versio Madonnan Like A Virginistä. Tämä Cheapin versio Prayerista ei paljoa Lordsien versiosta poikkea, on vain vähän lyhyempi. Tässä on muuten bassossa Timin kanssa jo 1975 Sleazessa soittanut Andy Bennie. Sleaze teki silloin peräti 50 kappaleen LP-julkaisun. Se julkaistiin vähän laajemmin vuonna 2012 USAssa. Tämän levyn tuottajaksi ja kosketinsoittajaksi on sitten taas merkitty Tim Cross (kuoli 2012), joka soitti Advertsin toisella LP:llä Cast Of Thousands v. 1979.
Jollei joku nyt tiedä, niin Adverts oli Timin yhtye, joka sai hitin biisistä Gary Gilmore’s Eyes ja pari pienempää menestystä. Osa näistä(kin) biiseistä on tehty uudestaan kokoelmalle Useless: The Very Best Of TV Smith, joka äänitettiin yhdessä Die Toten Hosen -miesten kanssa. Tällaisia ovat mielestäni miehen parhaimmistoon kuuluvat My String Will Snap, Lord’s Prayer ja Ready For The Axe To Drop. Versioiden paremmuudesta voi olla pariakin mieltä. Ehkä Toten Hosenin kans tehdyt versiot ovat rajumpia ja ne ekaksi kuulinkin. Ei näissäkään kyllä vikaa ole! Ihan taattua Smith-laatua tämä on kautta linjan. Siitä nyt ei ollut epäilystäkään.
Cheap teki tämän levyn lisäksi (mainitun Peel Sessionin siis myös) yhden singlen 1990 pienelle Delticille, jonka 12-tuumaisen B-puolen biisit tässä ovat, mutta A-puolen 3rd Term puuttuu. Se on harmi, sillä biisi olisi ehdottomasti LP:n parhaimmistoa, ellei paras. Video sentään löytyy YouTubelta. Mukana on myös uudempi versio yhtyeen ihan ekasta julkaisusta, biisistä New Ways Are Best, joka julkaistiin eräällä kokoelmalla 1987. Singlen biisit The Newshound ja Buried By The Machine (etenkin ensimmäinen) nousevat noiden mainittujen suosikkieni joukkoon. Mutta siis niin tulee käymään monen muunkin biisin kohdalla. Näin aluksi kyseessä on vain muutama kuuntelukerta, että saa tämän ajoissa julkaisuun!
Mutta enpä usko, että tähän tulee pettymään kukaan Timin musan ystävä. Itselle ei oikein heikkoja kohtia tuotannosta tule mieleen, paitsi Explorers oli aika tylsä yhtye ja sen jälkeinen Timin soololevy Channel 5 ainakin niiltä osin, mitä olen kuullut, ihan kamala. Pidän paljon Advertsin toisesta LP:stä, mikä sai täyden tyrmäyksen yleisöltä ja kriitikoilta. Tämä Cheap siis oli noista Advertsin jälkeisistä selvästi parasta ja suurin piirtein samanlaisena Timin musiikki on siitä 80-luvun puolivälistä pysynytkin. Välillä palataan Adverts-aikoihin ties minkä kokoonpanon kanssa (mm. Punk Lurexin).
Olen nähnyt miehen monesti keikalla maassamme ja tätäkin kirjoittaessani hän täällä on. Punk ja Yäkissä tulee (luulisin!) nähtyä. Keikalla miehen soolotoiminta on toimivaa ja hauskaakin. Levyltä kuuntelen kyllä mieluummin näitä bändiesityksiä. Mukana on myös 4-sivuinen liite, jossa kerrotaan lyhyesti yhtyeen tarina. Tietysti mukana on sanat, jotka ovat aina olleet hänelle tärkeitä, mutta onneksi musiikki ei kärsi tästä, vaan biisit ovat tarttuvia, usein 77-punkkiin nojaavaa poppia. Ja viimeisellä sivulla on sarjakuva, joka perustuu levyn teksteihin. Ja kyllä tämä toisella ja kolmannella kerralla avautui täysillä!
-V. Vahtera
