Alunperin 1894 ilmestynyt kirja on nyt viimein käänntetty suomeksi. Tarmokkaana naisasialiikkeen edelläkävijänä ja länsimaisen esoterian uranuurtajana tunnetuksi tullut näyttelijä-ohjaaja Florence Farr (1860–1917) käsittelee romanssitarinan kaapuun kätketyssä kertomuksessaan niin todellisuuden luonnetta, taidetta, naistenoikeuksia kuin modernin yhteiskunnan ongelmia. Muun muassa Oscar Wilden, A. E. Waiten, George Bernard Shawin ja W. B. Yeatsin lähipiiriin kuulunut Farr teki näyttämötaiteen ja musiikin ohella pitkän uran myös Englannin merkittävimmän esoteerisen järjestön Kultaisen aamunkoiton hermeettisen sääntökunnan johtoportaassa.
Alle 200-sivuinen teos on kiehtova aikaikkuna 1800-luvun Lontoon seurapiirejä puhuttaneisiin sosiaalisiin ja filosofisiin dilemmoihin. Itse tarina on melodramaattinen ihmissuhde-kuvaus romansseineen ja trillerinomaisen loppukohtaus on kuin jostain nykysaippuasarjasta. Kutkuttavinta antia on kuitenkin kirjailijan päähenkilöille kirjoittama dialogi ja se miten vallankumouksellisia aikoja on eletty 1900-luvun taitteessa. Loppupuolen syyllisyydessä painiskelut pääsevät dostojevskilaiseen jylhyyteen saakka. Ja Farrin tausta esoterian maailmassa tuo tähän kirjaan myös oman vahvan säväyksensä.
Kirjasta on tehty vain 300 kappaleen numeroitu painos.
Mikko Ihalainen
