Eater julkaisi LP:n vuonna 1977. Sen jälkeen bändi jatkoi vielä noin vuoden tehden EP:n ja singlen. Sitten tyypit (tai aika lapsia he silloinkin vielä olivat) lähtivät omille teilleen, joku Slaughter & The Dogsiin, joku Vibratorsiin ja joku Classix Nouveauxiin. Laulaja Andy Blade yritti soolouraa, mutta ei saanut ennen vuotta 1994 ulos kuin yhden singlen 1980.
Eaterilta tuli 2022 vähän eri biiseillä uusi miksaus tuosta 1977 LP:stä (The Album, uusi nimi Ant). Vuonna 2022 Andy kokosi uuden Eaterin, joka on itse asiassa hän ja nuoremman sukupolven Jojo & The Teeth -yhtye. Singlejä on julkaistu, mutta ne ovat uusia versioita vanhoista biiseistä tai niitä ennen julkaisemattomia miksauksia. Nyt sitten ilmestyi tällainen 500 kappaleen painos iankaikkisen kuluneista punkklassikoista. Omia uusia biisejä ei kuulemma ole. Ainoa, mikä tässä ei ole kulunut, on Eaterin oma eka single Outside View, koska Eater ei ollut mikään punkin ykkösnimi 70-luvulla. Mutta tässä on esim. singlenäkin tullut Buzzcocksin Breakout, Clashin White Riot ja Pistolsin God Save The Queen.
Ei tässä kauheasti hurraamista ole, eivät nämä kyllä huonostikaan ole soitettu. Itse asiassa vähän paremmalta tämä kuulostaisi, jos tuo naishenkilö eli Jojo ei laulaisi lainkaan. Ääni on sietämätön näissä klassikoissa. No onhan Andy jotain syitä haastatteluissa tähän levyyn selittänyt, mutta enpä usko, että tämä kauheasti sympatiapisteitä saa, vaikka joku punk77.co.uk tietenkin tämän jo kehui (samassa yhteydessä on jo jokin aikaa sitten julkaistu aiheesta oleva haastattelu). No kyllä tämän työllä ja tuskalla läpi kahlaa, mutta esim. White Riot on ihan hirveä, samoin God Save The Queen. Vähiten häiritseviä ovat Generation X:n Your Generation, Only Onesin Another Girl, Another Planet ja Saintsin I’m Stranded. Keskimmäisestä on itse asiassa aika hyväkin versio, mutta sekin biisi on versioitu aika monta kertaa ja tietty Jojo kiljuu lopussa liikaa.
Itse en tätä levyä kaipaa enkä hanki (Cleopatran levyt ovat aika kalliitakin, mutta eipä oikeastaan kiinnosta edes ilmaiseksi), mutta jos joku tästä jotain saa, niin ei kai siinä mitään pahaa ole. Itse vain olen kuullut nämä aikoja sitten parempina versioina ja suurimpaan osaan jo vuosia sitten kyllästynytkin, siksi tämä oli lähinnä tuskaa. Mieluummin olisin suonut, että Andy olisi pistänyt Eaterin kasaan vaikkapa oman ikäluokkansa tyyppien kanssa ja olisivat tehneet uusia biisejä.
-V. Vahtera
