Vuoden odotetuin elektronisen musiikin albumi on pakko olla tämä Mike Sandisonin ja Marcus Eoinin bändin uusin kokonaisuus.
Muutaman kerran nyt levyn läpi kuunneltuani ja välteltyäni muiden tekemiä arvioita teoksesta, uskalsin kirjoittaa ajatukseni. Levy alkaa jo sinkkunakin julkaistulla synthwave/progressive rock-eepoksella Prophecy at 1420 Mhz. Yllättävän goottilaisella fiiliksellä lähdetään liikkeelle, mikä tavallaan ei yllätä Inferno-nimisellä lätyllä. Duolle tyypilliset puhesamplet on heti mukana pelissä. BoC kun on kyseessä myös samplejen alkuperä kannattaa selvittää, koska ne tuovat auditiiviseen tarinaan ihan uusia merkityksiä. Tässä on samplattu Seyyed Hossaein Nasrin luentoa jumalaisen tajunnan ilmentymisestä yhteiskunnassa.
Hydrogen Helium Lithium Leviathan jatkaa synkeällä osastolla, kuin Argentinon tai Carpenterin leffan soundtrackilla, muistuttaen paljon 70-luvun mahtipontisista progeiluista. Age of Capricorn käyttää samplea jonkun jenkkiläisen televangelistan Jeesuksen uudelleen tulemisen ennustuspuheesta. Biisi on kuin vuoden 2026 teemabiisi, huonolla tavalla. Vaikkakin itse teos on mielettömän hieno kaikessa hyytävässä kauneudessaan. BoC käyttää puhesampleja leikkien rytmeillä ja rakentaen niistä melkein lauluja, tai ainakin eräänlaista spoken word-räppiä.
Father and Sonin puhesample on irrotettu 60-luvun Children of God -dokumentista. Isän ja pojan keskustelu siitä miksi poika valitsee kultin oman perheensä sijasta on riipaiseva. Puheiden rytmitykset soljuvat biitin päällä aivan käsittämättömän nerokkaasti. Musiikillisesti tämä on jo paljon tunnistettavampaa Boards of Canadaa, syntikkamelodioineen ja downtempo-rumpuineen.
Somewhere Right Now in the Future tapeflutteroituina synineen on nimensä mukainen aikatrippi. Luen parhaillaan Alex Schulmanin kirjaa 17.Kesäkuuta, missä ruotsalainen opettajamies soittaa hetken päähänpistoksena heidän perheensä vanhan kesämökin puhelinnumeroon ja puhelimeen vastaa hänen edesmennyt isänsä. Mies jää koukkuun menneisyyden perheelleen soitteluun ja lopulta alkaa jutella myös itsensä 80-luvun lapsuuden version kanssa ja selvittelee traumojaan. Kirjan vääristynyt tunnelma kohtaa tämän biisin täydellisesti.
Naraka kuulostaa siltä että syntikat on viety Intiaan perkussioiden ja Hare Krishna-laulusamplejen koristelemina. Tässä on tähän mennessä levyn toiveikkain kappale. Seuraava Acts of Magic jatkaa teemallisesti esoteerista suuntaa startaten voimakaalla nykyttävällä bassosekvenssillä jännittävien toismaailmallisten kellojen ja surinoiden keskellä. Pimeähkö vasemman käden polku odottaa. Memory Death jatkaa dark ambient-AIR-viballa. The World Becomes Flesh doomjazzailee savuisesti, puhesample on irrotettu jonkun yliopistoproffan luennosta, joka koskee kananmunan kehitystä ja elämän syntymistä. Into the Magic Land kulkee taas perinteisen BoC-äänivallin äärelle, melkein postrock-tunnelmiin.
Blood in the Labyrinth on kuin kummitustalon äänimaisema, samplet on pcp-dokumentista, jossa ihmiset kertovat kauheuksista mitä ovat kohdanneet aineen vaikutuksen alaisena. Deep Time on upea ambient joka saa hellyttävyydessään kuulijan kääriytymään pumpuliin. All Reason Departs quottaa Aleister Crowleyta ja kertoo siitä miten new age vie ihmisiä pois kristillisistä perinteistä. Sinänsä outoa tekstiä mieheltä jota kirkko ei välttämättä arvostaisi. Biisi on kuin kieroutunut uni downtempo-artistilta.
Arena Americanada voisi olla Tangerine Dreamia kuun pimeältä puolelta. The Process maalaa uhkaavaa dark ambienssia. Kun taas You Retreat in Time and Space palauttaa jälleen uskon universumiin rauhallisuudellaan. Levyn päätösbiisi I Saw Through Platonia maadoittaa kuulijan ikäänkuin sydämensykkeen tasaiseen rytmiin.
Boards of Canada on tehnyt todella pelottavan ja kauniin levyn, mikä toimii varmasti genrerajojen ulkopuolella lähes kelle vaan jolla on sydämessään tilaa myös varjoille. Teemana tämä uskonnollisuus ja sen kierotkin ilmentymät yhteisöissä on todella kovaa tavaraa ja ajankohtaista kun seuraa mitä maailmassa tapahtuu tänäkin päivänä.
Raita joka tekee erityisen vaikutuksen – Father and Son
Mikko Ihalainen
