Entinen Suomen showpainin mestari Jake Luupää yllätti kotijoukot peittoamalla irlantilaisen järkäleen Killdozerin Tukholmassa perjantaina 14.8. käydyssä ottelussa. Voitollansa Luupää nappasi itselleen arvostetun Frank Andersson Nordic Wrestling -mestaruuden.
Mestaruus sai alkunsa vuonna 2017 nimellä Valhalla Nordic Wrestling Championship, mutta nimi vaihdettiin vuonna 2018 kunnioittamaan edesmenneen entisen Ruotsin mestarin Frank Anderssonin muistoa. Suomessakin mestaruus tuli vuosien varrella tutuksi, jolloin sille syntyi myös vakiintunut suomenkielinen titteli: Pohjoismaiden mestaruus.
Toimitukseemme saapuivat uuden mestarin mietteet tuoreeltaan suoraan paluumatkalta:
Paluumatka uuden vyön kanssa
”Istun tätä kirjoittaessani lentokoneessa matkalla Ruotsista takaisin Suomeen. Eilinen tuntuu lähestulkoon unelta mielikuvissa, mutta täysin todelta niska-hartiaseudulla. Arlandan lentokentällä jännitti kovasti, saanko painilaukkuni vielä käsitavarana mukaan takaisintulomatkalla, sillä laukku on kotimatkalla pari kiloa, eli yhden mestaruusvyön verran painavampi kuin reissuun lähtiessä.
Pohjoismaiden showpainikupla on pieni, mutta tiivis. Suomen showpainikupla on vielä pienempi, mutta arvostettu osa sitä. Pohjoismaiden mestaruus on ollut Suomessa aiemminkin, mutta nyt ollut kolmisen vuotta omilla teillään Skandinaviassa. Onkin aivan älytön kunnia saada olla juuri se painija, joka tuo ’pojan’ takaisin kotiin.”
Painikulttuurien erot takahuoneessa
”Painiurani ja oikeastaan elämänikin huippuhetkiin vuosien varrelta kuuluu kotikentällä kruunautumiset sekä FCF-mestariksi että FCF-joukkuemestariksi. Suomalaisessa showpainikulttuurissa on tapana kerääntyä takahuoneessa kunniakujaksi vastaanottamaan uusi mestari aina vyön vaihtaessa omistajaa. Näin annetaan mestaruudelle ja mestarille lisäarvoa ja tehdään siitä tavoiteltavampaa.
Ruotsissa ei tätä kulttuuria ollut, vaan kävelin tuoreena mestarina takahuoneeseen yksittäisten onnitteluiden ohi, joista lämpimimmät sain kollegalta, ystävältä ja viholliselta – Shemeikalta, joka otteli illan pääottelussa oman otteluni jälkeen. Matkustimme Shemeikan kanssa yhdessä, ja juuri hänen kanssaan keskustelimme näistä maiden välisistä painikulttuurin eroista.
Tuntuiko Pohjoismaiden mestaruuden voittaminen sitten arvokkaalta ilman kunniakujaa? ”Kyllä tuntui. STHLM Wrestling on tukholmalainen promootio, jonka kehässä mestaruusottelu käytiin, ja promootio itsessään antoi mestaruudelle arvoa, vaikkei sitä takahuonekulttuurissa näkynytkään. Koko tapahtuma kantoi mestaruuden nimeä tehden samalla kunniaa edesmenneelle ruotsalaiselle showpainijalle Frank Anderssonille.”
Tuki ja onnittelut kotirintamalta
”Suurin arvo saavutuksestani tuli kuitenkin yllättävästä suunnasta, nimittäin kotoa. Tapahtumasta oli katsottavissa livestream, jonka olin jakanut perheelleni ja ystävilleni, ja tiesin, että sieltä kyllä kannustetaan. Shemeikka oli myös mennyt ja jakanut livestreamin FCF Wrestlingin sisäisiin keskustelualustoihin, joten siihen mennessä, kun pääsin mestaruusvyö kädessä takahuoneeseen puhelimeni luokse, oli puhelimeni ilmoitukset jo täynnä onnitteluviestejä ystäviltäni ja kollegoiltani, jotka olivat kotisohviltaan mestaruusvoittoani todistaneet.
Sain kuin sainkin kunniakujani kotivoimilta! Tämä on sitä painikulttuuria, jota parhaani mukaan haluan Pohjoismaiden mestarina levittää myös Suomen ulkopuolelle.
On upeaa, mitä nykyaikainen viestintä ja sosiaalinen media mahdollistavat. En ole vielä edes päässyt valloitusreissultani kotiin, ja uutinen mestaruusvoitosta on ehtinyt jo saavuttamaan lähes jokaisen tässä pienessä, mutta sitäkin arvokkaammassa suomalaisessa showpainikuplassamme. En tiedä olenko koskaan aiemmin nähnyt vastaavaa, mutta tiedän etten ainakaan ole moista ennen kokenut.”
Rakkauskirje suomalaiselle showpainille
”Tarkoitukseni oli tässä jutussa pröystäillä uudella saavutuksellani, mutta tästä muodostuikin rakkauskirje suomalaiselle showpainille, sen tekijöille ja sen faneille.
Olkoonkin näin, kyllä suomalainen showpaini on sen enemmän kuin ansainnut. On kunnia olla osa tätä kulttuuria, jonka vaikutus alkaa leviämään jo valtiorajojen yli. Kiitos jokaiselle, joka on ollut tällä erikoisella, mutta ihmeellisemmällä painikokemuksella mukana. Nyt pidän muutaman viikon lomaa painista kiireisen kesän jälkeen.”
– Jake Luupää, Epäammattimainen Pohjoismaiden Mestari
