Elokuussa 2022 kuollut Jussi Hakulinen on eittämättä maamme tunnetuimpia lauluntekijöitä. Kuitenkin, vaikka Yöstä ja Olli Lindholmista on kirjoja tehty, ennen tätä ei Hakulisesta ole omaa kirjaa kirjoitettu. Toki aihetta noissakin käydään läpi. Tämä keskittyy Timo Kalevi Forssin aiempien kirjojen tavoin (esim. Leevi & The Leavings, Mikko Saarela, Juice) pääesittäjän musiikilliseen uraan, mikä onkin hyvä, koska ei itseä ainakaan yleensä kiinnosta koko sukujen tarina, joita monissa kirjoissa käydään läpi ties mistä lähtien. Kyllähän tässäkin asiaa siitä on, mutta sopivan lyhyesti.
Tunnistan kyllä ihmisen, jota kirjassa sanotaan oudoksi. Se tuli jo kättelyssä selväksi, kun treenattiin joskus 2016 Varietee 83:n kanssa. Tunnistan myös mukavan ja hauskan tyypin. Persaukinen hän kyllä oli aina riippumatta siitä, paljonko Teostosta rahaa tuli. Rahankäyttö ei tainnut olla vahvin puoli, mikä tulee tässä kirjassakin esille, ja niinhän se taiteilijoilla tuppaa olemaan.
Itse pidin eniten herran ekasta soololevystä Vaaleanpunainen Majatalo ja Yön sinkkujen parista punkimmasta B-puolesta ”Antakaa heidän juosta” ja ”Skitsofreenikon päiväkirja”. Myöhemmistä joku ”Hän tanssi kanssa enkeleiden” on niin kaunis biisi, ettei sitä voi vastustaa.
Tuosta Varietee 83:sta haluaisin sanoa sen verran, että kyllä me äänitettiin ihan kokonainen levy, missä oli koko Varietee-LP ja lisäksi ainakin nuo mainitut sinkkubiisit, mitä oli kaikkein mukavinta soittaa. Jussin julkaisemattomaksi jäänyt ”Jumalauta meitä ammutaan taas” piti äänittää (kirjassa mainitaan J.H. Distortionin kohdalla, että biisi ei tullut ikinä valmiiksi, mutta kyllä mekin sitä soitettiin keikallakin). Se oli todella hyvä biisi myöhemmältä ajalta, ja sen hän lähetti meille muutaman muun biisin kanssa, joukossa mm. Exploited-käännös ”Fuck The USA” nimellä ”Vitun USA!”.
Jotain muutakin levyttämätöntä, kuten esim. oudosti nimetty ”Joukkoristiside”, tuli soitettua, ja ”Prinsessa Ruususen uni” on myös äänitetty tuota levyä varten. Muistaakseni nauha kuulosti ihan hyvältä silloin yli 10 vuotta sitten, ja sen julkaisusta oli puhetta aina Jussin kuolemaan asti. Nyt se ei kai enää olisi järkevää, vaikka se oli tehty lähes valmiiksi ennen kuin Jussi tuli laulamaan taustoja, soittamaan koskettimia ja sitten jäi bändiin. Ei siitä levy-yhtiölle tappiota olisi tullut, koska maksoimme äänityksen itse (siihen meni kaikki keikkarahat!) ja jo ennen Jussia esim. Turun TVO oli umpitäynnä ja kuulemma jossain Pietarsaaressa teimme yleisöennätyksen. No, tyypit keikkailevat vieläkin silloin tällöin.
Olihan tämä taas miellyttävää luettavaa, ja taaskin pienet, lähinnä vuosilukuja koskevat virheet voi unohtaa. Kyllä tämä noista Yö-aiheisista kirjoista kiinnostavin oli, tottakai. Ehkä tässä on liikaa lainailua muista Yö-kirjoista tai lehdistä, mutta menköön. Tuon Mika Penttisen (ei mainita kirjassa) SUE-lehdessä olleen arvostelun muistan lukeneeni, ja olisi kyllä ollut kiva olla paikalla J.H. Distortionin keikalla, mutta en edes tiennyt moisesta.
Pitäisi myös varmaan tutustua Jussin myöhäisempään tuotantoon paremmin — siis ei Yön versioihin, vaan muuhun tuotantoon. Hän vain julkaisi levyjä niin harvoin eikä niitä paljon radiossa kuulunut (paitsi esim. ”Hän tanssi…”), ja Yön vesitetyt humppabiisit eivät sitten innostaneet niitä etsimäänkään. Ehkäpä tässä joku päivä.
-V. Vahtera
