Ultraääni Records ja Puro Recordings tekivät vuoden kulttuuriteon ja uudelleenjulkaisivat yhteistyössä suomalais-venäläisen esoteerisen taiteilijan Aleksandra Ionowan vuonna 1978 äänitetyn minimalistisen piano-albumin uudelleen.
Rakastan esoteerista taidetta ja olen ollut täysin pimennossa tällaisesta kotimaisesta merkkihenkilöstä. Ionowa eli 1899-1980 Lahdessa ja maalasi näkyjen mukaisia visioita ja kanavoi pianolla korkeampia värähtelytaajuuksia. Hän on monessa suhteessa kuin Suomen Hilma Af Klint, kiinnostui jo nuorena teosofiasta ja pyhitti elämänsä spirituaaliselle taiteelle.
Tamperelaiset Ultraääni Records sekä Puro Recordings tekivät hienon taustatyön ja vinyylin mukana tulee myös Samuli Huttusen essee Ionowasta, mikä tuo lisäarvoa teokselle paljon. Itse levy koostuu pitkistä piano-improvisaatioista, jotka Aleksandra Ionowa soittaa täysin pentatonisella asteikolla eli vain mustia koskettimia koskien. Ja kuinka moniulotteista, abstraktia ja väkevää energiaa hän saakaan aikaan, aistittavissa on vahvasti taiteilijan kosminen mielentila. A-puoli on enemmän rauhallisempaa, unenomaisempaa soitantaa kun taas B-puolella on enemmän dronemaisia matalia taajuuksia ja tunnelma on säröisempää, ikään kuin koskettimien sanoma olisi painavampaa, herättelevää.
Minulle levy oli vaikuttava ja sivistävä kokemus, jälleen yksi suomalaisen hämärämmän osaston historian palanen loksahti paikoilleen tässä mystisessä palapelissä.
Raita joka tekee erityisen vaikutuksen : A-puoli
https://ultraaanirecords.bandcamp.com/album/improvisations-on-the-grand-piano
Mikko Ihalainen
