Floating Points – Cascade (Ninja Tune 2024)

Aiheeseen liittyvää

PUNK LUREX: Uusi suunta LP (Hiljaiset Levyt HIKI-087) 2024

Kuten aiemmin totesin, on edellisestä LP:stä kulunut 12 vuotta. Kokoonpano on tuosta Puolesta ja vastaan -levystä kuitenkin pysynyt muutoin samana (Tiina, Kukka, Saastis) paitsi Aika vapaa -levyllä (2002) rumpuja soittanut Piise soittaa tässä kitaraa. Ja prkl, vaikka bändi kuulostaa aika paljon samalta kuin ennenkin, tässä on jotain uuttakin.

Arvostelussa The Cure – Songs Of A Lost World

Odotus on päättynyt: Curen uusi albumi asettuu taatusti bändin...

Tiiliskivi vai kepponen? – Besralta murskaava EP Equilibrium

Progressiivista post-metallia soittava Besra on julkaissut pyhäinpäiväksi neljä kappaletta...

Arvostelussa Alchemaster’s Apprentice – Electric Karelia

Alchemaster's Apprentice on vuonna 2013 Jyväskylässä perustettu orkesteri, ja...

Underworld – Strawberry Hotel (Virgin 2024)

Olen seurannut Underworldia aikalailla vuodesta 1994 dubnobasswithmyheadman-albumista saakka, tosin en kovin aktiivisesti viime vuosina. Olen nähnyt pari kertaa heidän kiivaan livensä ja pidän kovasti bändin estetiikasta. En silti kovasti osannut odottaa uutta albumia, mutta hyvä että keskityin kuuntelemaan sen ajatuksella koska Strawberry Hotel lunastaa väkevästi.

Jaa somessa

Samuel Shepardin projekti Floating Points on edennyt viidenteen täyspitkään albumiinsa, löytäen jälleen tekno-rytmit muutamien vuosien jazz-electronica-kokeilujen jälkeen.

Albumi starttaa kappaleella nimeltä Vocoder, joka tuntuu nimensä mukaan siltä kuin koko studion master-kanava olisi ajettu vokooderin kautta. Biisi muovautuu eeppiseksi tekno-oopperaksi uk garage-tyyppisten rytmien sävyttämänä. Key103 jatkaa melodisemmalla mutta jämäkällä teknolla, hyvin artistille tutuilla skaaloilla. Hieman tuli myös mieleen Inigo Kennedyn melodiat. Levyllä on vahva live-vedon tunnelma, hienoa vaaran tuntua koko ajan ja yllättäviä käänteitä. Birth 4000 hyökkää synabasso-riffillään kuin Giorgio Moroder. Iloisempaa diskolta maistuvaa teknoa alun melankolian jälkeen. Tämä biisi voisi periaatteessa tyylinsä puolesta kuulua myös Daft Punkin levylle.

Del Oro kuljettaa fiilistä asteen hypnoottisemman teknon suuntaan. Hieno yhdistelmä teknoa ja housea. Fast Forward tarjoilee upealla syntikka-arpeggiolla alkavan melankolisen kauniin kokemuksen, muistuttaen minua Four Tetin tuotannoista. Biisi elää taas kerran hienosti ja päätyy loppua kohden hienoihin murean bassoisiin livejameihin. Ocotillo rauhoittaa tilanteen pirskahtelevalla synthwave-ambientilla. Afflecks Palace jatkaa leftfield-breakseillaan IDMn suuntaan. Tilt Shift experimentoi ja naksuttelee tyylikkäästi oudommissa ulottuvuuksien välisissä tunnelmissa. Levyn päättää hiljaisuuteen kuljettava ambient-kappale Ablaze. Kaunis rauhoittava outro tälle värikkäälle ja monipuolisen eklektiselle albumille. Kuten jo mainitsin, Floating Points saa levylleen eläväisen liven atmosfäärin, todella mielenkiintoinen ja innostava kokonaisuus!

Mikko Ihalainen

spot_img