Dreaming in Yellow kronikoi laajasti brittiläisen freeparty-kulttuurin kulta-ajoista ja niihin johtaneista ilmöistä yhden skenen pioneereihin kuuluneen sound systemin näkökulmasta.
Harrison kuului itse DiY Sound Systemin perustajiin, joten hänellä on mahtavat kudelmat tietoa ja kontakteja joista syntyi tämä hieno opus. Kirja alkaa hieman omaelämäkerrallisesti Harryn lapsuudesta ja käsittelee hänen elinpiiriään ja valintojaan jotka johtavat freepartyihin ja oman sound systemin perustamiseen kaveriporukalla. Tyyli muuttuu enemmän tietokirjaksi ja aikalaiskuvaukseksi kun DiY on perustettu. Todella mielenkiintoista on lukea brittien 80-90-lukujen tanssifestivaalikuvioista, Thatchersimin vaikutuksista kulttuuriin, Spiral Triben ym isojen nimien kanssa toimimisesta ja ihmiskohtaloista skenen turbulentissa tiimellyksessä. Prodigyn klassikkolevyn Music for Jilted Generation kansien sisällä olevan protestikuvan merkityskin selviää tarkasti kun puhutaan Criminal Justice Bill:iin johtaneista tapahtumista. DiY oli hieman eri kamaa kuin mitä yleensä freeparty-musiikkina pidetään, he soittivat pääasiassa housea ja chillimpää matskua kuten soulia ja jopa acid jazzia. DiY kasvoi isoksi ilmiöksi soittelemaan jopa Ibizalle mutta porukat pysyivät uskollisina tyylilleen ja periaatteilleen. Innostuinpa youtubea selailemaan ja etsimään kirjassa namedropattuja biisejäkin (vinyl rippeinä). Konemusan ja festivaaliskenen ystävät, tutustukaa tähän merkkiteokseen.
