JOHANNES BYYT: Zeppelin (Plastic Passion PVC 152) digisingle 2023

Aiheeseen liittyvää

Viikon Kovin Biisi: VKB 08/25

Nämä kilpailijat kisaavat Viikon Kovimman Biisin tittelistä. Katso yksityiskohdat tästä.

Aikion single sukeltaa ihmiskohtaloihin elämän solmukohdissa

Suomirockin ytimeen vapaasukelluksia harrastava Aikio julkaisi tänään uuden singlen...

Viikon Kovin Biisi: VKB 07/25

Nämä kilpailijat kisaavat Viikon Kovimman Biisin tittelistä. Katso yksityiskohdat tästä.

Samuli Putro – Elämäni miehet (WSOY 2025)

Mies, jonka ympäriltä tuolit viedään on kirjoittanut kirjan miesten välisestä dynamiikasta ja omista henkisistä arvistaan.

LAURA FRIMAN & MIKKO MATTLAR: Kultaturbo – Suosikki-lehden tarina (Johnny Kniga) 2024

Kyllä se nyt niin vaan on, että suurin piirtein jokainen minun ikäluokastani ja nuoremmista ja vanhemmistakin on Suosikkia lukenut. Joskus löysin roskiksesta 60-luvun lopun ja 70-luvun alun hyväkuntoisia Suosikkeja ja nyt vähän harmittaa, että tuli ne vietyä antikvaarioon. Taisin olla siinä 10 v. ja vaikka Suosikki tuli kotiin, niin sitä osittain inhosi, eikä noin vanhoille numeroille ollut sitäkään vertaa käyttöä. Väärin, etenkin tämän kirjan perusteella ne vanhat numerot vasta loistavia (sanan voi käsittää miten haluaa) olivatkin keksittyine juttuineen ja mitä siellä nyt sitten olikaan.

Jaa somessa

Tämä taisi tulla vähän väärälle tyypille, mutta yritetään. Kuten saatteessa sanotaan, Johannes Byyt koottiin aikoinaan 80-luvun alussa Wrum-yhtyeen hajottua ja siihen bändistä tulivat rumpali Kaikka Salminen, basisti-laulaja Okko Makkonen ja kitaristi Raine Potinkara. Bändi teki Selectalle yhden singlen, jonka muistaisin kuulleenikin joskus. Senilisöin, että toisessa biisissä, olisiko ollut Let Me Be the One You Want, oli jotain mukavaa melodisuuttakin, mutta tökkimään jäi englannin kielen lausunta, vaikka sen en kauhean usein anna häiritä.

Bändi koottiin uudelleen Wrumin taas hajottua viime vuosikymmenellä samalla kokoonpanolla. Tuossa sinkussa englannin kieli särähti korvaan ja samoin on hieman tässäkin. Zeppelin on tuollainen jopa tarttuva ja öh, ehkä hieman omaperäinenkin keskitempoinen rockbiisi. Omaperäisyys kyllä suurimmaksi osaksi tulee lauluäänestä ja ääntämyksestä, mutta vaikea sitä kai muuttaa on, jos se 40 vuotta sitten oli samaa. Tämä on kai turhaa natkutusta, koska ei siihen yleensä kiinnitetä niin kamalasti huomiota edes ulkomailla, tämän olen huomannut omistakin tekeleistä; ulkomaan elävistä kaikki on ihan ok, siellä kun on noita murteitakin (tietty täälläkin), mutta Suomessa ääntämykseen on puututtu.

No, prkl, on sitä paskempaakin kuultu ja onnea vain tulevalle pitkäsoitolle, äläkä Kaikka lyö, kun Tiniksessä nähdään (muualla kyllä)!

-V. Vahtera

spot_img