JOHANNES BYYT: Zeppelin (Plastic Passion PVC 152) digisingle 2023

Aiheeseen liittyvää

TAPANI BAGGE: Havana Black Ukkoskansan Soturit (Docendo 2025)

Onhan näitä ulkomaanvalloitusjuttuja ihan hauskakin lukea. Smack nyt tuli kai viimeksi luettua ja Hanoille kävi huonosti vähän eri tavalla. Ei nuo nykyään onnistuneetkin jutut, kuten HIM oikein kiinnosta, vaikka sen alkuaikojen kosketinsoittajan muistelmat luinkin. Tällaiset "maanläheisemmät" touhut kiinnostavammat enemmän.

Viikon Kovin Biisi: VKB 23/25

Nämä kilpailijat kisaavat Viikon Kovimman Biisin tittelistä. Katso yksityiskohdat tästä.

Dogjaw iskee takaisin tuplasinglellä – pureutumista luokkaeroihin ja sisäiseen kaaokseen

Helsinkiläinen hevipunk-yhtye Dogjaw tekee paluun uudella, kaksiteräisellä julkaisullaan, "Yhteiskunnan...

Harry Harrison : Dreaming in Yellow – the Story of the DiY Sound System (2022 Velocity Press)

Dreaming in Yellow kronikoi laajasti brittiläisen freeparty-kulttuurin kulta-ajoista ja niihin johtaneista ilmöistä yhden skenen pioneeri sound systemin näkökulmasta.

HAPE – Microdots (EABE 2025)

Virolainen HAPE julkaisee toisen eepeensä viime vuotisen debyyttinsä Night Life jälkeen suomalaisella EABE-levymerkillä. Nyt hänen elekotrossaan on sävyjä 70-luvun progesta ja synteetisaattori-musiikista.

Jaa somessa

Tämä taisi tulla vähän väärälle tyypille, mutta yritetään. Kuten saatteessa sanotaan, Johannes Byyt koottiin aikoinaan 80-luvun alussa Wrum-yhtyeen hajottua ja siihen bändistä tulivat rumpali Kaikka Salminen, basisti-laulaja Okko Makkonen ja kitaristi Raine Potinkara. Bändi teki Selectalle yhden singlen, jonka muistaisin kuulleenikin joskus. Senilisöin, että toisessa biisissä, olisiko ollut Let Me Be the One You Want, oli jotain mukavaa melodisuuttakin, mutta tökkimään jäi englannin kielen lausunta, vaikka sen en kauhean usein anna häiritä.

Bändi koottiin uudelleen Wrumin taas hajottua viime vuosikymmenellä samalla kokoonpanolla. Tuossa sinkussa englannin kieli särähti korvaan ja samoin on hieman tässäkin. Zeppelin on tuollainen jopa tarttuva ja öh, ehkä hieman omaperäinenkin keskitempoinen rockbiisi. Omaperäisyys kyllä suurimmaksi osaksi tulee lauluäänestä ja ääntämyksestä, mutta vaikea sitä kai muuttaa on, jos se 40 vuotta sitten oli samaa. Tämä on kai turhaa natkutusta, koska ei siihen yleensä kiinnitetä niin kamalasti huomiota edes ulkomailla, tämän olen huomannut omistakin tekeleistä; ulkomaan elävistä kaikki on ihan ok, siellä kun on noita murteitakin (tietty täälläkin), mutta Suomessa ääntämykseen on puututtu.

No, prkl, on sitä paskempaakin kuultu ja onnea vain tulevalle pitkäsoitolle, äläkä Kaikka lyö, kun Tiniksessä nähdään (muualla kyllä)!

-V. Vahtera

spot_img