It’s crazy! It’s party!
Euroviisut ovat olleet itselleni aina melko omituinen kansainvälinen juhla, jossa Suomi saa nolll puäääng. Toisaalta jääkiekkoa seuraavana ihmisenä jokavuotiset keväällä olevat MM-kisat ovat myös omanlaistaan ihmeellistä fiestaa. Eli tavallaan näitä kahta asiaa voi sinänsä rinnastaa ja ehkä sitä kautta voin jopa ymmärtää itselleni hieman vieraita juttuja?
Molempiin liittyy luultavasti myös ikuinen häviön tuskallisuus. Tällä kertaa Mats Sundin ja Peter Forsberg eivät kuitenkaan tuhonneet suomalaisten unelmia, vaan tuomaristo ruotsalaisen Loreenin kera lopulta.
Eli voi perkeles sentään.
Näissä skaboissa myös määritellään virallisesti suomalaisen ihmisen itsetunto seuraavaksi vuodenkierroksi.
Välikuolema
Olen aina pitänyt rehellisesti sanottuna Euroviisuja todella huonon musiikin olympialaisina ja sitä ne kyllä ovat olleet varmaan suurimmaksi osaksi ihan takaraivossanikin alituisesti. Lisäksi hommaan liittyvä totaalisen värikäs karnevaalimeno on ollut tällaiselle synkistelijälle täysin vierasta kulttuuria.
Eli pitää vähän kerrata juttuja.
Siis 25.2.2023 oli Uuden Musiikin Kilpailu. En ole tottunut kuuntelemaan ollenkaan noita kilpailukappaleita, sillä ne ovat olleet järjestään niin kaameaa musiikkia makuuni, ettei mitään rajaa. Katsoin kuitenkin tämän Käärijän osallistumisvideon aikanaan ja oli pakko todeta, että miltä ihmeen planeetalta tämä tyyppi on ja koko biisi!?!
Lähdin myöhemmin mukaan tämän UMK-videon siivittämänä ihmiskokeeseen, eli osallistuin elämäni ensimmäiseen Euroviisustudioon. Tarjoilut olivat mitä parhainta ja pääsin yllättävän helposti mukaan meininkiin äärimmäisen hyvässä seurassa. Nykyisellä eläkeläisen mentaliteetillani hämmästyin suuresti pomppivani sohvalla joskus klo 4.00 aamuyöllä Käärijän tahtiin.
Oli siis hauska hypätä täysin tuntemattomalle maaperälle.
Käärijä Live @ YLE
Mutta nyt itse Ylen tarjoamaan keikkaan. Kun tätä liveä katsoin, en tiennyt kyllä yhtään mitä odottaa. Loppujen lopuksi kyseessä oli oikein hauska ja hyvä esitys, joka oli väsätty kasaan nopealla aikataululla. Koko paketti oli sopivan mittainen ja suorastaan erinomainenkin tietyiltä osin!
Vaikkei viisujen voitonjuhlia tullut, niin tämä show oli varmasti Käärijän faneille ja muille melkoista herkkua. Kaiken kruununa koko homma vielä televisioitiin ympäri maailman ja katsojia taisi olla jopa 750 000 tälle lähetykselle!
Ensiksi on pakko mainita, että tämä herra nimeltään Jere Pöyhönen osaa kyllä ottaa yleisönsä täysin haltuunsa, vaikkei varmaan moni ole hänen koko tuotantoaan kunnolla edes kuullut. Miehessä on sympaattisuutta ja maanläheisyyttä vaikka muille jakaa. Hilpeitä muuveja lavalla ja lisäksi ukko on melkoinen stand up-komiikko jopa! Spontaanit vitsailut liittyen Antti Tuiskuun olivat esimerkiksi pirun hauskoja. Moni esiintyvä artisti saisi todellakin ottaa hänestä oppia.
En ole mikään asiantuntija rap-musiikin suhteen, mutta yllätyin kuitenkin, miten kovalla tahdilla Käärijältä lähtee riimit. Tyyppihän on suorastaan eläin ja moinen meno sopii varsinkin vanhempiin biiseihin, joissa on sopivan ronskia menoa.
Keikalla eturivi tässä livessä koostui lähinnä melko nuorista naisista, mutta ilmeisesti paikalla on ollut porukkaa ihan vaippaikäisestä vaariin asti ja tästä aiheesta Käärijä heittää läppää useasti. Tämä on sinänsä hieman hämmentävää ns. koko perheen showlle, sillä useimmat biisit kertoo melkoisesti ryyppäämisestä, darrasta ja bailaamisesta. Mutta se siitä. Eiköhän megahitti Cha cha cha ole tehnyt melko selväksi jokaiselle mikä homman nimi on. Yleisesti kaikilla yleisössä näytti olevan vilpittömästi todella hyvä meininki! Porukka oli myös pukeutunut mitä mielikuvituksellisimpiin asuihin.
Paidaton riehuja
Tähän on kuitenkin hyvä lopettaa tämä juttu. Kun maailmassa tapahtuu erittäin paskoja asioita, on hienoa, että joku voi tuoda iloa jengille iästä ja muusta riippumatta. Samalla huomasin katsellessani tätä esitystä heiluttavani päätäni jatkuvasti ja takaraivossani on pomppinut pari päivää tuon jälkeen punk-henkinen kappale nimeltään Paidaton riehuja!
On mielenkiintoista nähdä mihin suuntaan Pöyhönen tästä eteenpäin menee. Ainakin hänellä tuntuu olevan jalat tukevasti maassa kaiken hypen suhteen, mikä on hieno ominaisuus nuorelle artistille.
Eli näin hommat kääritään kuosiin, eikä tarvitse sanoa edes Cha Cha Cha.
– K. Leijala
