Hate Forest – Battlefields

Aiheeseen liittyvää

The Record Of My Life #29: The Smashing Pumpkins – Mellon Collie and the Infinite Sadness

Joni Karvinen on kitaristi ja musiikintekijä, joka suhtautuu musiikkiin...

Viikon Kovin Biisi: VKB 10/24

Nämä kilpailijat kisaavat Viikon Kovimman Biisin tittelistä. Katso yksityiskohdat tästä.

Kohtaa sisäinen lapsesi: Katja Frangen voimakortit

Kirjailija ja henkinen valmentaja Katja Frange esittelee voimakortit auttamaan sisäisen lapsen kohtaamisessa ja tunnehaavojen parantamisessa.

Julkisivujen takaa paljastuu työmaaelämän värikäs historia

Tuomas Marjamäen kirja 'Julkisivun takaa' tuo lukijoille yli 300 julkisivuremonttien tarinaa koomisista kommelluksista traagisiin tapahtumiin.

Kutsu medialle: Harjoitukset Taru Sormusten herrasta alkavat Tampereen Teatterissa

J.R.R. Tolkienin Taru Sormusten herrasta saapuu näyttämölle Tampereella. Ensimmäiset harjoitukset alkavat aamiaisella ja avoinnakutsulla mediaväelle.

Jaa somessa

Näinä aurinkoisina kevät/kesäpäivinä toki pitää vetää mieliala mahdollisimman matalaksi, joten kaivoin esiin vuonna 2003 julkaistun albumin, jonka kutsumanimi on Battlefields.

Eli tällä kertaa levynostona ja suositteluna on puolestaan varhaisempaa Hate Forestin tuotantoa. Joskus aika tekee hyvää levyille, sillä en muistanutkaan kuinka omalaatuinen ja mainio albumi tämä on. Muutenkin yleinen meno poikkeaa todella paljon genrensä muista tuotoksista.

Battlefields on omituinen sekoitus suorastaan droneilua, ambient black metallia ja kansanmusiikkia. Tai jälkimmäisen termin kohdalla on vaikea määritellä asiaa tarkasti. Homma ei ole todellakaan hilipatihippaa haitaria, jota suurin osa folkkiin päin kallistuvasta metallista monesti on.

Yksittäisenä kohokohtana voisin mainita monumentaalisen Our Fading Horizons-kappaleen, joka on ihmeellinen yhdistelmä ambientmenoa, kirkonkellosoundeja, death metal-vokaaleja, painostavaa syntikkamattoa ja marssia kitaroiden kera.

Näiden lisäksi levy puoliksi koostuu naisten laulamista tai oikeastaan rukoilemista kappaleista, jotka muistuttavat tosiaan kansanlauluja, mutta itkuvirret ovat parempi sana kuvailemaan näitä tunnelmaltaan. Eli hilpeät menot voi heittää suoraan alimpaan helvettiin. Albumin päättävä Поминальна on nimittäin yksi ahdistavimmista jutuista, mitä olen koskaan kuullut levytettynä.

Tuttuun Hate Forest-tyyliin lyriikoista ei tiedä kukaan mitään, mutta jotkut ukrainalaiset fanit ovat kuitenkin netissä summaneet hieman sanoitusten teemoja.

Battlefields on todella omintakeinen julkaisu, jota termi underground black metal kuvastaa äärimmäisen hyvin. Tämä ei todellakaan ole musiikkia suurille massoille. Veikkaisin myös, että useat marginaalisempaankin mustaan metalliin ja musiikkiin keskittyneet ihmiset voivat helposti vierastaa tätä Ukrainan ylpeyden tuotosta.

Yleisesti homman nimeä voisi kuvata äärimmäiseen depressioon venyneenä Drudkhina ja jos levyn nimeä miettii, se on ajankohtaisempi kuin koskaan.

Pidän tästä platasta kyllä äärimmäisen paljon, mutta en voi oikeastaan suoraan tätä suositella kenellekkään. Kuuntele siis ja päätä itse!

Slava Ukraini!

– K. Leijala

spot_img