Euroviisut ovat olleet itselleni aina melko omituinen kansainvälinen juhla, jossa Suomi saa noll puääng. Toisaalta jääkiekkoa seuraavana ihmisenä jokavuotiset keväällä olevat MM-kisat ovat myös omanlaistaan fiestaa. Eli tavallaan näitä kahta asiaa voi sinänsä rinnastaa ja ehkä sitä kautta jopa voin ymmärtää itselleni vieraita juttuja?
Tallinnalaisen Taavi Tulevin alter ego HAPE julkaisi elektro-debyyttinsä suomalaisella EABE-levymerkillä. Tulevin omalla nimellään aiemmin julkaisema Berlin School/ambient-albumi nimeltään .. (kyllä kaksi pistettä!) on yksi vinyylihyllyni useimmiten soitettu levy, joten iloitsin päästessäni kuulemaan artistilta uutta materiaalia.
Kun kirja alkaa useiden sivujen tykityksellä siitä, kuinka sen idea potkii persiille ja tulee mullistamaan elämäsi, olisin jo voinut lopettaa lukemisen. Mutta koska tapanani ei ole tyrmätä taideteoksia kokematta niitä kokonaisuudessaan, kahlasin eteenpäin, ja voi juku, sitten alkoi tapahtua.
Matthew Perryn omaelämäkerta on vaikuttava romaani, varsinkin kun nyt postuumisti sen luin. Kirjan anti saa uudenlaisen merkityksen kun tietää että Perry kuoli hiljattain. Hänen addiktio-sairautensa on yleisesti tiedossa ollut asia jo kauan, joten kirja keskittyy hyvin paljon siihen aihepiiriin.
Onko tässä Kuisman Rikos ja rangaistus? Itselleni kirjan suureksi teemaksi löytyi armo. Hieno valinta kirjailijalta synkkien aiheiden sisällä. Tässä teoksessa yhdistyi sekä katharsis että toivo tulevaisuudesta.
