Oli varmaan talven kamalin ilma, kylmä ei ollut, mutta vettä oli tullut taukoamatta koko päivän ja kadut olivat täynnä isoja lammikoita. Onneksi Logomon eteen menee suoraan linja-auto eikä tarvinnut liukastella kuin mäki alas. Kalliiseen kaljaan oli varauduttu, mutta kyllä se kymppi silti tuntui, kun juuri oli tullut oltua Irish Pubissa, missä iso olut on 3,50.
No, ilta alkoi ihan ajoissa ja Widows sen aloitti. Yhtye soitti sekä vanhaa että uudempaa. Heiltähän tuli CD kolmisen vuotta sitten, mutta meniköhän monelta ohi. Muutaman kerran olen yhtyeen nähnyt lähivuosina ja ihan energiseltä se taas kuulosti, vaikka TB istui tuolilla koko keikan. Sen sijaan laulaja (Pasi?) piti menoa yllä. Ja tuli se suurin hittikin eli Famous Fice (muistaakseni) viimeisenä. Eli hyvä alku iltaan.
Aika pian Widowsin jälkeen tulikin sitten Lama, siitä on 31 vuotta, kun olen heidät nähnyt, eikä ne olleet muuttuneet miksikään, paitsi ”hieman” vanhemmiksi. Tiettyjen asioiden ei tarvitsekaan muuttua, etenkään, kun Lamahan on aina vain tilapäisesti kasassa, eikä mitään muutosta kukaan haluakaan. Lama taisi soittaa kaikki levyttämänsä biisit ja mitäs tästä voi sanoa, kuin että sehän oli aivan helvetin hyvän kuuloista. Eipä siinä sitten enää varsin kalliit lipun hinnatkaan enää haitanneet, kun bändit olivat hyviä eikä tullut kahdesta syystä niin paljon juotuakaan, että muistaakin kaiken; tuo mainittu kaljan hinta ja se, ettei huvittanut lähteä eturivistä mihinkään harhailemaan. Tämä oli hieno ilta ja lisäksi näki paljon tuttuja, joista osaa ei ole aikoihin tullut nähtyäkään. Se on aina melkein yhtä kiva asia kuin hyvät bändit. Enpäs osaa sen paremmin tästä muuta sanoa!
–V. Vahtera
