Maria Callaksen viimeiset vuodet: Sielukas kuvaus diivan inhimillisyydestä

0
12

Pablo Larraínin ohjaama ja vuonna 2024 ensi-iltansa saanut Maria on kansainvälisesti tuotettu elämäkerrallinen psykologinen draamaelokuva, joka tarjoaa syvällisen katsauksen oopperadiiva Maria Callaksen aktiiviuran jälkeiseen elämään. Elokuva pureutuu Callaksen viimeisiin vuosiin, valottaen hänen inhimillistä puoltaan ja uransa hiipumisen mukanaan tuomaa haikeutta.

Angelina Jolie loistaa nimiroolissa

Elokuvan nimiroolissa nähdään Angelina Jolie, joka tekee tässä uransa vahvimpia roolisuorituksia. Jolie sukeltaa suuren diivan ylä- ja alamäkiin valtavalla paneutumisella. Vaikka Callas on usein mielletty vaativaksi ja elitistiseksi hahmoksi, elokuva tuo esiin hänen inhimillisemmän puolensa. Jolien tulkinta diivasta on säteilevä, mutta samalla ystävällinen ja lähestyttävä, mikä murtaa stereotypioita. Elokuva kuvaa Callaksen oopperadiivana, joka rakastaa yleisöään, mutta vierastaa hänen ympärillään pyörivää lehdistöä. Hän nousee köyhistä oloista, vaikka eliitti ympäröikin häntä elämän myöhemmissä vaiheissa. Jolien roolisuoritus on osoitus siitä, miten diivan hohto voi löytyä myös maanläheisyydestä, aivan kuten edesmennyt Tamara Lund totesi aikoinaan harjoitusten jälkeen: ”Menenpä tästä Hirvensaloon ja juon yhden oluen.”

Musiikillinen tarkkuus ja koskettava tarina

Elokuvan laulunäytteiden todenmukaisuus on huomattavaa, ja ne noudattelevat uskollisesti Callaksen fraseerausta – heleet, melismat ja slurrit ovat kaikki kohdallaan. Erityisesti Callaksen laulun vahvat ylätaajuudet ja dramaattisuus nousevat esiin, poiketen tyypillisestä laulun ohenemisesta korkeammilla äänillä. Hän on täysin sisällä musiikissa, antaen lahjansa myös orkesterille.

Maria kuvaa koskettavasti Callaksen viimeisten vuosien paluuyrityksiä, harjoittelua pianistin kanssa ja jopa sisäkön toimimista tuomarina, samalla kun pillerikoukku söi hänen sydäntään ja maksaansa. Elokuva vangitsee taitavasti ikääntyvän tähden haikeuden ja muistelot huippuajoista, kun uran hiipuessa jäljelle jäävät vain kaiho ja muistot menneestä loistosta.

Käsikirjoittaja on tehnyt hienoa työtä, ja Callaksen replikointi on arvonsa tuntevaa, mutta samalla piikikästä. Kokonaisuutena Maria on loistava historiallinen draama, joka vetoaa syvästi niin oopperan ystäviin kuin niihinkin, jotka eivät ole oopperan faneja.

– Petri Viitala