Miettinen: Suomipunk 1977-1981 (Like 2021) 384 s. -kirja-arvostelu

Aiheeseen liittyvää

Kirottua: Sukellus Korkeajännityksen maailmaan

Eräitä suosikkejani ovat aina olleet toiseen maailmansotaan liittyvät sarjakuvat, joiden juonikuviot siirtyivät aikoinaan hiekkalaatikolle kavereiden ja muovisotilaiden näyteltäviksi.

Anders Fager: Pohjoiset kultit – Kauhukertomuksia

Anders Fagerin esikoisteos on hyytävällä tavalla riemukas kauhukokoelma.

Arvostelussa Tapani Rinne & Juha Mäki-Patola: Open

Kappaleet ovat harmonisia kudelmia ja äänimaisemia, jotka huokuvat rauhallisuutta, vaikka kasvavatkin välillä voimakkaisiin tuntemuksiin.

Tulenkulkijat: En enää jaksa hengittää

Upeinta tässä teoksessa on laulajan kaihoisasta jopa suoranaiseen raivoon yltyvä preesens ja tämä pakottaa minut kuuntelemaan kappaleen useampaan kertaan sekä...

Arvostelussa Rat Trap – Sulla ei aikaa oo (EP)

"Nyt ollaan siis perusasioiden äärellä ja näinä aikoina, mitä...

Jaa somessa

Vaikka tiesin, että tässä tuskin on minulle juuri mitään uutta, ainakaan kiinnostavaa, tätä kuitenkin odotti. Onhan se yleensä kivaa lukea punkista, uudestaan ja uudestaan.

Miettinen Suomi-punk

Ja olihan siellä puheenvuoroissa esim. hyvin harvoin julkisuudessa aikoinaankaan ollut Rubberduck Jones ja noita Ratsian tyyppejä. Ja Ratsiasta ja Jyri Honkavaarasta en taida saada ikinä tarpeekseni, en musiikista, enkä luettuna, vaikka mulla on kyllä se kirja Maalaispunkin päiväkirja, mikä pitkälti Ratsiasta kertoo ja tuskin bändistä enää paljoa enempää uutta löytyy.

Nämä ikiaikaiset esipunkkijutut, mitä tässäkin jauheetaan, eivät kyllä kiinnosta tippaakaan, ne on kuultu miljoona kertaa. Samoin joku Eppu Normaali ei ole kolahtanut millään lailla ikinä.

Mitään Kakolan Poikat-yhtyettä en ole ikinä kuullutkaan, nimen tainnut nähdä jossain Hilseessä, mutta annettakoon nämä nyt olla. Onhan kirjassa kuitenkin lyhyet artikkelit Honkavaaran lisäksi mm. Pete Malmista ja Johnny Hurskaasta (kaikki 3 muuten kuolleita), niin kyllä tämä positiiviseksi kääntyy.

Erityisesti suosittelen sellaisille, jotka eivät tuosta (vanhasta) suomipunkista juuri mitään tiedä ja kyseinen asia kiinnostaa. Mieluummin tämä kuin hirveä 2018 ilmestynyt Pertti Pulkkasen Me noustiin kellareista, joka oli suoraan koottu muiden tekemistä biografeista ja arveluttavaa, että moista edes joku julkaisi.

Teos löytyy painettuna sekä e-kirjana.

– V. Vahtera

spot_img