Vaikka tiesin, että tässä tuskin on minulle juuri mitään uutta, ainakaan kiinnostavaa, tätä kuitenkin odotti. Onhan se yleensä kivaa lukea punkista, uudestaan ja uudestaan.
Ja olihan siellä puheenvuoroissa esim. hyvin harvoin julkisuudessa aikoinaankaan ollut Rubberduck Jones ja noita Ratsian tyyppejä. Ja Ratsiasta ja Jyri Honkavaarasta en taida saada ikinä tarpeekseni, en musiikista, enkä luettuna, vaikka mulla on kyllä se kirja Maalaispunkin päiväkirja, mikä pitkälti Ratsiasta kertoo ja tuskin bändistä enää paljoa enempää uutta löytyy.
Nämä ikiaikaiset esipunkkijutut, mitä tässäkin jauheetaan, eivät kyllä kiinnosta tippaakaan, ne on kuultu miljoona kertaa. Samoin joku Eppu Normaali ei ole kolahtanut millään lailla ikinä.
Mitään Kakolan Poikat-yhtyettä en ole ikinä kuullutkaan, nimen tainnut nähdä jossain Hilseessä, mutta annettakoon nämä nyt olla. Onhan kirjassa kuitenkin lyhyet artikkelit Honkavaaran lisäksi mm. Pete Malmista ja Johnny Hurskaasta (kaikki 3 muuten kuolleita), niin kyllä tämä positiiviseksi kääntyy.
Erityisesti suosittelen sellaisille, jotka eivät tuosta (vanhasta) suomipunkista juuri mitään tiedä ja kyseinen asia kiinnostaa. Mieluummin tämä kuin hirveä 2018 ilmestynyt Pertti Pulkkasen Me noustiin kellareista, joka oli suoraan koottu muiden tekemistä biografeista ja arveluttavaa, että moista edes joku julkaisi.
Teos löytyy painettuna sekä e-kirjana.
– V. Vahtera
