Yari & Miika: Hiekkalaatikolla/Soita polaroid (Hiljaiset Levyt HIKS-077) 2021 -sinkkuarvostelu

Aiheeseen liittyvää

The Stiffs (UK) -bändikatsaus

Olisikohan kyseessä brittipunkin / uuden aallon epäonnisin bändi? Niitähän...

Karl Ove Knausgårdin uutuusromaani Aamutähti vie pimeiden voimien äärelle

Erityisesti kuusiosaisesta omaelämäkerrallisesta Taisteluni-romaanisarjasta tunnettu Karl Ove Knausgård tekee...

”Unelmalista” on seksipositiivinen aikuisen naisen odysseia

Kirsi Karhun eroottisessa romaanissa rohkea kehollisuus kohtaa kesäisen Suomen. Kuka...

Naapurusto – Tarinoita moniäänisestä lähiöstä

"Naapurusto – Tarinoita moniäänisestä lähiöstä" -kirja kutsuu lukijan ajattelemaan...

True crime -teos norjalaismiljonäärin vaimon oudosta katoamisesta

Lunnaat – rikostapaus, joka järkytti Norjaa (Gummerus) kertoo tasapainoisesti...

Jaa somessa

Tämä on aikamoinen kulttuuriteko. Pelkästään sekin, että harvakseltaan nykysin levyttävä Yari on saatu studioon. Suurin ansio on kuitenkin se, että Hiekkalaatikolla-biisi on parasta Yaria sitten SE-yhtyeen Pahaa unta-levyn vuodelta 1980.

Tässä siis kaksi vanhaa uuden aallon sankaria yhdistävät voimansa (tai Yari ja Pojat-yhtye).

Yari & Miika:Hiekkalaatikolla/Soita polaroid
Kuva: Stupido Records

Hiekkalaatikolla on haikean nostalginen tarina nuoruudesta, joka jatkuu aina vain, kun ei tässä aikuistuakaan ole tarvinnut tai ehtinyt. Tulee mieleen vähän oma lapsuus/nuoruus, vaikken kyllä 70-luvulla juonut pulloa ruskaa, sammunut lasten keinuun ja housuun paskantanut (viimeksimainittua varmasti vuosikymmenen alussa, mutta ilman alkoholia). Kerrassaan valloittava esitys.

Soita polaroid jää pakostakin sen varjoon, vaikka ihan kelpoa Pojat-menoa onkin, ehkäpä siinäkin on osansa, että Miikan laulua on kuullut kaikki nämä vuodet 70-luvulta asti, mutta Yarilta ei tuollaista olisi enää odottanut, mies kun on tehnyt lähinnä elokuvamusiikkia silloin kun on tehnyt.

SE-yhtyeestä ja jälkeisistä muista yhtyeistä on jo hyvin paljon aikaa. Tälle projektille soisi jatkoa ja ainakin Junttila on pistänyt keikkavideota, missä soitetaan myös Hoodoo Gurusin What’s my scene suomeksi nimellä Mennään taas, eli mikä ettei.

Sinkusta on ilmestymässä Svart Recordsin uusintapainos.

Hienoa.

V. Vahtera

spot_img