Yari & Miika: Hiekkalaatikolla/Soita polaroid (Hiljaiset Levyt HIKS-077) 2021 -sinkkuarvostelu

Aiheeseen liittyvää

TIMO KALEVI FORSS:Leevi And The Leavings – Hittitehtaan Tarina (Like, 2022)

Leevi oli sellainen yhtye, jota ei kakarana hurjana punkkarina voinut kuunnella, tai ainakaan sellaista ei voinut myöntää.

Tulenkulkijat: En enää jaksa hengittää

Upeinta tässä teoksessa on laulajan kaihoisasta jopa suoranaiseen raivoon yltyvä preesens ja tämä pakottaa minut kuuntelemaan kappaleen useampaan kertaan sekä...

Wigwam Experience täydentämään Helsingin juhlaviikkoja

Eri aikakausien jäsenistä koostuva Wigwam Experience nähdään Huvilassa torstaina 25. elokuuta.

Arvostelussa Behind This Guilt – No More Masks

Mikään ei häiritse kuuntelukokemusta ja paikka paikoin homma soundaa jopa TODELLA hyvältä.

Arvostelussa SIMON HALFON – Oasis: Supersonic (Like, 2021)

Yleensä en ole kauheasti kiinnostunut, kun elämäkerroissa puhutaan tyyppien lapsuudesta, mutta tämä teki siinäkin poikkeuksen, vaikka tyypillinen ryysyistä rikkauksiin -tarina onkin.

Jaa somessa

Tämä on aikamoinen kulttuuriteko. Pelkästään sekin, että harvakseltaan nykysin levyttävä Yari on saatu studioon. Suurin ansio on kuitenkin se, että Hiekkalaatikolla-biisi on parasta Yaria sitten SE-yhtyeen Pahaa unta-levyn vuodelta 1980.

Tässä siis kaksi vanhaa uuden aallon sankaria yhdistävät voimansa (tai Yari ja Pojat-yhtye).

Yari & Miika:Hiekkalaatikolla/Soita polaroid
Kuva: Stupido Records

Hiekkalaatikolla on haikean nostalginen tarina nuoruudesta, joka jatkuu aina vain, kun ei tässä aikuistuakaan ole tarvinnut tai ehtinyt. Tulee mieleen vähän oma lapsuus/nuoruus, vaikken kyllä 70-luvulla juonut pulloa ruskaa, sammunut lasten keinuun ja housuun paskantanut (viimeksimainittua varmasti vuosikymmenen alussa, mutta ilman alkoholia). Kerrassaan valloittava esitys.

Soita polaroid jää pakostakin sen varjoon, vaikka ihan kelpoa Pojat-menoa onkin, ehkäpä siinäkin on osansa, että Miikan laulua on kuullut kaikki nämä vuodet 70-luvulta asti, mutta Yarilta ei tuollaista olisi enää odottanut, mies kun on tehnyt lähinnä elokuvamusiikkia silloin kun on tehnyt.

SE-yhtyeestä ja jälkeisistä muista yhtyeistä on jo hyvin paljon aikaa. Tälle projektille soisi jatkoa ja ainakin Junttila on pistänyt keikkavideota, missä soitetaan myös Hoodoo Gurusin What’s my scene suomeksi nimellä Mennään taas, eli mikä ettei.

OIKAISU: Tässä oli tieto uusintapainoksen ilmestymisestä, mutta kyseessä oli virhe.

Hienoa.

V. Vahtera

spot_img