Pe 29.9.2023
Ravintola Pikku-Torre
Mikä sen paremmin sopisi Turun pimenevään syysiltaan, kuin synkemmän puoleinen folkmusiikki. Ravintola Pikku-Torressa on järjestyksessään kolmas Mistola-klubi käynnissä ja tänä perjantaina lauteille nousevat Kimi Kärki ja Iterum Nata.
Mistola-klubin ja sen ohjelmiston on suunnitellut Juhani Mistola, pitkän linjan rokkari, joka soittaa mm. yhtyeissä kuten Luuvitonen, Rendez-Vous ja Mistolan Lasiset Linnut. Mistolan masinoima klubi tarjoaa keikkoja aina perjantaisin ja lauantaisin vuoden loppuun asti. Huhujen mukaan klubi jatkuu myös ensi vuoden puolella.
Illan ensimmäinen esiintyjä, Kimi Kärki, on tuttu mies bändeistä kuten Lord Vicar ja Reverend Bizarre, joka on doom metallin kulmakiven ohella julkaissut myös herkempää soolotuotantoa kahden albumin verran. Odotetusti Mistola-klubin keikka koostuu juuri tästä materiaalista. Kärjen keikka on hyvin vakuuttava, mies ja kitara -meiningillä toteutettu veto. Matala lauluääni ja herkät sävelet sopivat mainiosti puolityhjän oluttuopin tuijottamisen taustamusiikiksi. Biisejä kuultiin molemmilta soololevyiltä sekä ihan uusi julkaisematon kappale. Erityisesti Kärjen ensimmäisen soololevyn kappale Archipelago jäi mieleen yhtenä keikan hienoimmista.
Illan seuraava ja samalla viimeinen esiintyjä on Iterum Nata. Se on oululaislähtöisen ja nyttemmin turkulaistuneen Jesse Heikkisen synkkää folkia manifestoiva esoteerissävytteinen sooloprojekti. Heikkinen on monelle tuttu mies mm. The Abbeyn, Hexvesselin ja Kauko Röyhkän riveistä. Iterum Natan kokoonpanossa on Heikkisen kitaran ja laulun lisäksi cajon tuomassa rytmiä. Keikka alkoi, muistini mukaan, uusimman levyn kappaleella, One with the Sun, joka antoi kitaran ja cajonin säestyksellä aikamoisen alkusysäyksen. Iterum Natan kappaleet olivat jokseenkin rajumpia vetoja livenä verrattuna levytettyihin versioihin, vaikka yhtäkkiä olettaisi päinvastaista.
Vaikka yleisöä olisi suonut olevan hieman enemmän, niin ilta oli musiikin ja paikan puolesta oikein onnistunut. Pikku-Torre loi sopivan intiimit puitteet äänenvoimakkuudeltaan hiljaisemmalle folkmusiikille. Musiikki on tiedetysti parasta livenä, ja jos keikalle on vielä vapaa pääsy, niin ei voi valittaa. Enää täytyy vain yleisön vaivautua paikalle.
Joskus taannoin tällainen pienimuotoisempi baareissa ja pubeissa tapahtuva keikkailu oli hyvinkin tavanomaista Turun keskustan alueella, mutta viime aikoina tällaisia on tullut harvemmin ja harvemmin vastaan. Tämä voi toki johtua myös siitä, että yhä harvemmin myös itse etsii enää mitään. Vai onko peräti niin, että Logomot ja muut isommat tapahtumajärjestäjät tuovat tarjontansa sosiaalisessa mediassa esille sen verran tehokkaasti, että pienimuotoisempi toiminta ilmoituksineen hukkuu niiden alle? Oli miten oli, mutta Mistola-klubi on tervetullut lisä Turun livemusiikkitarjontaan ja toimittajatiimimme on ehdottomasti aktivoiduttava Mistola-klubin iltoihin useamminkin.
-Kai Kallio, Kimmo Lukkarila
