TenHornedBeast – The Lamp of No Light (Hymns for The Yorkshire Doom Stone)

Aiheeseen liittyvää

Ystävyyden ja vihan sävyttämä lapsuus 1930-luvun Italiassa – Beatrice Salvionin läpimurtoromaani

Beatrice Salvionin 'En pelkää mitään' tuulettaa ystävyyden ja vihan teemoja fasistisessa Italiassa.

Emotion visa: PMMP vs Maustetytöt

Tänään kisailussa on Emotion visan historian ensimmäinen kaksintaistelu. Testaa...

Z-sukupolvi – Nuorten syvä lojaalius Venäjän valtiolle paljastuu

Ian Garnerin 'Z-sukupolvi' -kirja tarjoaa kylmäävän näkymän Venäjän nuorten syvään juurtuneeseen, valtion tukemaan fasismin ihannointiin.

Haastattelussa kotimuusikko mrkeyboard

Tällä kertaa tutustumme innokkaaseen musiikinsoittajaan, mrkeyboardiin! Hän on kotimuusikko ja innokas musiikin harrastaja.

Kuuntelemalla auttaminen on taito – Opi uudessa kirjassa

Olli Lehtisen uusi kirja "Auta kaveria keskustellen" on kattava opas empaattiseen ja taitavaan keskusteluavun antamiseen.

Jaa somessa

Sopivasti kun rupeaa olemaan kevättä rinnassa ja aurinkokin välillä välittää valoa pitkän pimeyden jälkeen, pitää TenHornedBeast huolen siitä, että ei täällä mitään aurinkoa vielä kaivata, ja imaisee samalla takaisin pimeyden syövereihin.

The Lamp of No Light -arvostelu

Christopher Walton, jolla on kokemusta ainakin 30 vuotta industrial-paukkeesta ja dronemaisista sykleistä, osaa aina yllättää, vaikka hänen tavaraansa seuranneet osaavat aavistaa, että jotain sakean tummanpuhuvaa materiaalia on aina luvassa.

En ole aikaisemmin tutustunut TenHornedBeastin materiaaliin, vaikkakin Walton on entuudestaan tuttu edellisestä projektistaan Endvra.

Vaikka The Lamp of No Light on Waltonin varmaan synkin tuotos, sanoisin silti, että samalla myös tapahtumarikkain ja kiinnostavin, onhan teemana keskiaikainen helvetin kirottujen piinaa kuvaava veistos.

Kuten levyn nimikin antaa kertoa, lampun henki ja toivo on vaakalaudalla ja valoisia hymnejä levyllä ei kuulla. Oikeastaan kyseessä on vastakohta Kristuksen maailmanvalolle, sillä TheHornedBeastin kryptassa kaikuu ontto elämä tyhjässä unohdetussa kammiossa.

Pimeyden uumenissa kuuluu humisevia ja synkkiä raskaita vellovia tekstuureita, jotka tuovat kokonaisuuteen erittäin voimakkaan tunnelman. Onko valolla edes mitään merkitystä ilman pimeyttä?

– K. Strömholm

spot_img