The Record of My Life –palstan kymmenes esittely. Pitkään pohdin, mikä olisi Altars of Madness -reflektion jälkeen sangen kevyt ja menevä levy. Jouduin oikein miettimään, että olisiko se Pink Floyd, Deep Purple tai joku vanhanliiton progelevy.
The Record of My Life –palstan viides esittely. Tekstin laati Kim, joka on joissain bändeissäkin joskus vaikuttanut, mutta myös Ääriromua & Äärimelua –osion toimitukseen kuuluva skenepisteiden keräilijä.
Vaasalainen pioneeri ja pitkänmatkan juoksija, ATYD, sai alkunsa jo vuonna 1990. Matka on ollut pitkä, monimutkainen, monipuolinen ja niin värikäs kuin mustalla pystyy maalaamaan.
Undirheimar tarjoaa uudella kolmen rituaaliomaisen kappaleen kera tummaa rituaalista dronea ja tummanpuhuvaa ambientia karkealla shamanistisella otteella ja jyskyttävällä pulssilla omaavaa jopa osittain martial-henkistä mahtipontista sointua.
Benjamin Stevensonin Jokainen perheestäni on tappanut jonkun on täynnä mustaa huumoria ja yllättäviä käänteitä. Kirja tarjoaa uniikin kertojaratkaisun ja vangitsevia hahmoja.
Gruthin uusin drone-albumi on jaettu napakasti kahteen osioon Act I: Unwanted Effects ja Act II: The Night of the Iguana. Äänikollaasit ovat artistille tuttuun tapaan n. 22 minuuttisia sinemaattisia epookkeja. Levyn julkaisijana toimii sisilialainen levymerkki Temporize.