Musiikkitoimittaja
Vesa kirjoittaa zineen musiikkiaiheisia tekstejä, joiden kohde vaihtelee kokonaisvaltaisista bändikatsauksista ajankohtaisiin musiikkikenttää koskettaviin kolumneihin.
vesa@emotionzine.fi
Itsestään mies tässä kertoo, sehän paistaa läpi. Alussa kaikki naiivius ärsyttikin, kunnes tajusin, että tässähän kerrotaan minustakin. Ollaan suht samanikäisiä. Lähes kaikki osuu kohdalleen; pikkukaupunki, ihastuminen punkkiin jo lapsena, omat bändit jne. Katkollakin oltiin näköjään yhtä kauan (mä olin kyllä vähän muuallakin, mutta joo).
Näin tämän bändin pari vuotta sitten Suomenlinnassa (oli muuten kallis baari). Kaikki soittavat/soittivat myös Blueinthefacessa ja basisti Kimmo on No Ei!n laulaja. Tässähän on biisejä pitkältä aikaväliltä (2022-25) ja tiedotteen mukaan kaikki yhtä lukuunottamatta ovat jo diginä julkaistukin.
Kun tuli perjantaina suht selväkin oltua, niin höpistään lyhyesti jotain. Ihan alusta ei jaksanut, kun tiesi, että siellä on sellainen hyvien bändien putki edessä myöhemmin. Se alkoi Jalla Jallasta, joka ei petä. Uusia biisejä olisi kyllä kiva kuulla, kun laulaja-Harri sanoi sellasia olevan, tai oikeammin kuulemma julkaisemattomia. Kyllähän näitäkin on mukava kuulla, kun ei bändiä niin usein tule luonnollisesti nähtyä, kuin vaikka 90-luvulla.
Tämä on siis Teemu Palosaaren (laulu, kitara, biisit) ja Jukka Tilsan (rummut) lastenlaululevy. Kolmantena on basisti Juho Palosaari + lukuisia vieraita. Tilsa on sarjakuvapiirtäjä ja hän vastaa luonnollisesti kansitaiteesta. Teemu Palosaari on toiminut mm. Pikku Kakkosessa ja yhdessä Tilsan kanssa on tehty pari runokirjaa: Runoja lapsille ja muille älyköille sekä Lisää runoja lapsille ja muille älyköille, joiden teksteihin nämä perustuvat.
Kadotetut kuulostaa omissa korvissa oikeastaan paremmalta kuin koskaan aiemmin. Ihan ekasta sinkusta asti sitä on tullut seurattua ja kuuluu varmaan niihin bändeihin, joita on tullut eniten nähtyä. Yhtyehän oli joka rauhantilaisuudessa ja punkkeikoillakin paljon, vaikka tyyli muuttui jo ennen ensisingleä (1981) sävellyksellisesti ja soitannollisesti vähän muuhun suuntaan.
Pietu Arvolan edellinen albumi Meidän täytyy valvoa ettemme nukkuisi, sillä maailma on liukas teki ison jäljen sydämeeni. Uusi levy jatkaa tutkimuksia modulaarisen ambientin ulottuvuuksissa.
