Musiikkitoimittaja
Vesa kirjoittaa zineen musiikkiaiheisia tekstejä, joiden kohde vaihtelee kokonaisvaltaisista bändikatsauksista ajankohtaisiin musiikkikenttää koskettaviin kolumneihin.
vesa@emotionzine.fi
Nyt sitten ilmestyi tällainen 500 kappaleen painos iankaikkisen kuluneista punkklassikoista. Omia uusia biisejä ei kuulemma ole. Ainoa, mikä tässä ei ole kulunut, on Eaterin oma eka single Outside View, koska Eater ei ollut mikään punkin ykkösnimi 70-luvulla. Mutta tässä on esim. singlenäkin tullut Buzzcocksin Breakout, Clashin White Riot ja Pistolsin God Save The Queen.
Tähän on siis koottu kolmen bändin, Attentaatin, Skunxin ja Korruption nauhoituksia vuosilta 1980, -81 ja -83. Osa on pelkkiä kasettimankkaäänityksiä, joten tason voi kuvitella. Saa kuitenkin hieman paremmin selvää kuin monista HC-nauhoista, joita tuli kuultua tuolla samaisella 80-luvulla.
Levy käynnistyy Viimeinen syksy -LP:llä, joka julkaistiin luonnollisesti syksyllä 1979. Pelle oli edellisellä (loistavalla) Pelko ja viha -levyllä noussut maamme ykkösriviin ja tämä levy vakiinnutti paikan. Se nousi listoille joulukuussa ja oli parhaimmillaan viidentenä tammikuussa 1980. Levy, etenkin sen A-puoli, on erittäin vahvaa uuden aallon rockia. Kaikki tekstit ovat siinä Pellen ja sävellykset Taskisen tai Rubberduck Jonesin, paitsi selvästi poikkeava reggae Gabriel on Pellen ainoa sävellys levyllä.
On varmaan kolmas Ozzy-kirja, joka tuli luettua. Black Sabbathista ainakin yksi ja Iommin ja viimeksi Geezerin muistelmatkin. Wardista sellaista ei taida olla tehtykään. Tämän lukemiseen oli parikin syytä. Etenkin se, että Ozzy ja Black Sabbath tekivät viimeiset keikkansa (tai ainakin ensin mainittu) heinäkuun 2025 alussa ja tässä Ozzy kirjoittaa vielä keikan jälkeisestä ajastakin, eli aika loppuun asti tässä mennään, koska hän kuoli 22.7.2025. Lisäksi kiinnitti huomiota, että tämän on suomentanut Jarkko Jokelainen. Ei se itse asiaa tietysti muuta, mutta on kiva "sivujuoni".
Eppu Normaalista en ole erityisemmin koskaan välittänyt, joitakin pieniä poikkeuksia lukuunottamatta. Ne poikkeukset olivat biisit, joissa oli Mikko Saarelan tekstit/sävelet. Hänen poistuttuaan bändistä, eivät hänen tekstinsäkään juuri auttaneet. Saarela siis jatkoi vielä tekstittäjänä ja säveltäjänäkin parilla seuraavalla levyllä. Mutta viimeistään Cocktail Barin aikaan viimeinenkin usko bändiin oli mennyt.
Entinen suuri suosikkini ei ole comebackinsa jälkeen tehnyt mitään, mikä olisi innostanut edes samalla lailla kuin 1970-80-lukujen huonoimmat biisit. Siis kyllähän näistä varmaan monet pitävät, mutta LP:nsä Punk Rock Menopause (ilmestyi jo 2014) ja sitä seuranneet singlet ovat minusta aika tylsää keskitien rockia ilman melodioita.
Kaikille avoin ja maksuton Siirtymä kutsuu kulkemaan Eteläpuistosta Arboretumiin ambient-musiikin johdattamana – omaan tahtiin ja ilman suorituspaineita.
