Musiikkitoimittaja
Vesa kirjoittaa zineen musiikkiaiheisia tekstejä, joiden kohde vaihtelee kokonaisvaltaisista bändikatsauksista ajankohtaisiin musiikkikenttää koskettaviin kolumneihin.
vesa@emotionzine.fi
Tätä kirjaa tulikin odotettua. Blomilla oli Suomen parhaat levy-yhtiöt, erityisesti Love ja Johanna ja maan parhaat bändit; mm. Pelle, Ratsia, Woude, Lama, Hanoi ja muunlaisesta musasta vaikkapa Hurriganes, Leevi, Wigwam ja Badding. Kirjoittaja oli töissä yhtiöissä, kuten miehensä Harrikin, joka myös levytti ainakin Johannalle ja Lovelle. Itselle ei tuohon aikaan Suomessa muita levy-yhtiöitä ollutkaan kuin Blomin firmat ja Poko. Pokonkin paras bändi Kollaa Kestää levytti LP:nsä Johannalle.
Jee. Tämähän on äänitetty jo 2021, mutta eräiden asioiden takia, jotka kaikki varmaan tietävätkin, levy jäi julkaisematta, vaikka oli ihan valmiinakin kansia myödenkin. Tässä on paljon hienommat kannet, jotka jatkavat edellisten albumien linjalla. Siis vanha puliukko surullisissa toiminnoissa, tällä kertaa kerrostalon katon reunalla. Tämä on myös remasteroitu.
Aiemmin kaksi EP:tä julkaissut Boasters on pienen levytystauon jälkeen tehnyt ekan LP:nsä. Tämähän on oita, mitä en kauheasti muista Suomessa lähivuosina kuulleeni. Musiikkilajina se on vähän sellainen, että esimerkiksi suuri suosikkini Cock Sparrer kuulostaa monella biisillä kuin soittaisi samaa biisiä aina vain (eikä haittaa yhtään!). Siinä on yleensä ne samat tarttuvat sointukuviot, jotka houkuttavat yhteishoilotukseen.
Itsestään mies tässä kertoo, sehän paistaa läpi. Alussa kaikki naiivius ärsyttikin, kunnes tajusin, että tässähän kerrotaan minustakin. Ollaan suht samanikäisiä. Lähes kaikki osuu kohdalleen; pikkukaupunki, ihastuminen punkkiin jo lapsena, omat bändit jne. Katkollakin oltiin näköjään yhtä kauan (mä olin kyllä vähän muuallakin, mutta joo).
Tämä on yksipuolinen single ja aluksi vähän hämmentävä, kun musiikki ei oikein ole sitä, mitä tulee yleensä kuunneltua. Mutta parin kerran jälkeen tulee todettua, että tämähän on oikeastaan aika hyvää, eikä välttämättä niin kaukana Jalla Jallasta [tämä on siis jenkki (vai huijataanko meitä?) John Wardin ja Jallojen Jouko Hiltusen projekti], kuin voisi kuvitella. Kyllä niilläkin banjoja biiseissä oli/on ja vaikutteita vähän muustakin kuin rockista.
Hauska pieni kirja. Moni tietää, että diggaan noiden loistavien punk- ja popbiisien lisäksi myös todella hirveistä biiseistä. Niitä löytyy suomalaisista käännösbiiseistä pohjattomat määrät. Niistä tämä kirja siis kertoo ja kirjoitushetkellä kirjan niminen Paten & con esittämä kappale oli Spotifyn soitetuin suomennettu biisi. Tässä olisi paljon vinkkejä tuonne kamaluuksien kuuntelulistalle (onhan siellä toki hyviäkin!), mutta hankaluutena on, että luin tätä lähinnä duunitauoilla, enkä enää juurikaan kotona muistanut biisejä, paitsi ne, jotka jo tiesin.
