Tämänkertaisessa The Record of My Life -osiossa vierailee Inferno Magazinesta tuttu toimittaja, Mikko Malm, joka on pitkään kirjoitellut arvosteluja ja pohdiskellut musiikin kehitystä monesta eri näkökulmasta. Tässä hänen valintansa. Toivotaan, että Mikko osallistuu jatkossakin vierailevana toimittajatähtenä tässä osiossamme.
Kirjoittaja Jake Luupää on Emotion Zinessä ennestään tuttu haastatteluistaan suomalaiseen showpainiin liittyen FCF Wrestlingin riveissä sekä muusikkona yhtyeistä, kuten 2. Divisioona, Decent Remedy ja Eroottiset Tuliaseet.
Englantilainen MC4 perustettiin 1987 toimien sitä ennen hieman eri kokoonpanolla vuodesta 1982 nimellä Capricorn ja itse tutustuin bändiin seuraavana vuonna, kun ostin Lontoosta kokoelma-LP:n Underground Rockers, jossa on bändin ekat levytykset, biisit Shattered ja Claudia, sekä ekan singlen Miles apart, jotka kyllä kolahtivat täysillä.
Mainoksia oli toki silloin lehdissä jo ja silloinhan se on tehty. Wouden, kuten Leevinkin, kanssa kävi niin, että eihän silloin kersana voinut "kovana punkkarina" myöntää diggaavansa moista lällyilyä, mikä näin jälkikäteen tuntuu aika hassulta. Mutta hyvin pian jätin moiset höpsötykset ja myönsin muillekin kuin itselleni, että Woudehan on Suomen kovimpia bändejä.
Sanotaan nyt viimein, että tärkeimmät levyt näiden mainittujen ohella ovat olleet Clashin 3 ekaa ja Ramonesin melkein koko tuotanto (helvetin monen muun ohella), mutta en niistä keksi oikein enää mitään, joten pysytellään näissä.
Entinen suuri suosikkini ei ole comebackinsa jälkeen tehnyt mitään, mikä olisi innostanut edes samalla lailla kuin 1970-80-lukujen huonoimmat biisit. Siis kyllähän näistä varmaan monet pitävät, mutta LP:nsä Punk Rock Menopause (ilmestyi jo 2014) ja sitä seuranneet singlet ovat minusta aika tylsää keskitien rockia ilman melodioita.
