Aquakino on uudenlainen konsepti, joka yhdistää kylpemisen ja elokuvataiteen raikkaalla tavalla. Tappajahai-näytöksissä on mahdollista eläytyä leffaan elämys-altaassa, jossa sukeltajat tuovat lisätwistiä tunnelmaan hipaisemalla katsojia oikeissa kohdissa veden alla.
Suomalaisen Mikko Mäkelän (A Moment in the Reeds) käsikirjoittama ja ohjaama Sebastian on intiimi ja rohkea draama identiteetistä, autofiktiosta ja autenttisuudesta. Elokuva kertoo Maxista, joka kirjoittaa ensimmäistä romaaniaan nuoresta seksityöläisestä nimeltä Sebastian. Kustantajalle ja ystävilleen Max kertoo taustatyökseen haastattelevansa seksityöntekijöitä, mutta todellisuudessa Max itse elää kaksoiselämää myymällä palveluksiaan miehille.
Raija Talvion ja Mikko Mattilan Arvottomat - tärkeintä on lähteminen -tietoteos julkaistaan Sodankylän elokuvajuhlilla. Tässä moniäänisessä kirjassa haastattelut, valokuvat ja aikalaistekstit täydentävät toisiaan.
Tämä dokumentti ilmestyi vuonna 1979 ja on jatkoa kymmenen vuoden takaiselle Dom kallar oss mods -dokkarille. Tätä näytettiin hetken Suomenkin teattereissa nimellä Huumeinen elämä, mutta ilmeisesti tätä ei ole julkaistu dvd:llä eikä vhs:llä täällä; ruotsinkielisen vhs:n löysin joskus Turun torilta. Koko trilogia on julkaistu dvd:llä 2001 (mukana -93 julkaistu kolmas osa), mutta en tiedä, onko siinä suomenkielisiä tekstityksiä.
alkoi buumi, jossa pikkubudjetin kauhuelokuvat silloin tällöin niittävät mainetta, kasvattavat kassavirtoja ja saavat arvostelumenestystä. Barbarian on tällainen elokuva.
Tästä on tupla-LP:kin, joka päättyy vuoteen 1981 ja siinä on 26 biisiä, se on aika monta singlebiisiä neljän vuoden ajalta. Tällä tupla-CD:llä on sitten 43 biisiä. Kaikki biisit ovat läpikotaisin tuttuja, mutta vuoden 1981 jälkeistä Pelleä ei sentään tullut jatkuvasti radiosta, niin ne ovat jotenkin mielenkiintoisempia. Ja ovat näistä monet suht harvinaisiakin, etenkin Mona-leffassa 1983 ollut Olen rakastunut -biisi, joka julkaistiin vain elokuvan soundtrack-sinkulla varmasti aika pienenä painoksena.
Liettualainen artisti Teatre inspiroitui Liettualaisen underground-runoilijan Jurga Ivanauskaiten päiväkirjoista ja teki teemalevyn, joka on myös musikaalinen kuvaus hänen työympäristöstään huonosti valaistuista toimistotiloista, steriileistä online supportin vuorovaikutuksista ja kaupallisista verkostoista.
