Aquakino on uudenlainen konsepti, joka yhdistää kylpemisen ja elokuvataiteen raikkaalla tavalla. Tappajahai-näytöksissä on mahdollista eläytyä leffaan elämys-altaassa, jossa sukeltajat tuovat lisätwistiä tunnelmaan hipaisemalla katsojia oikeissa kohdissa veden alla.
Suomalaisen Mikko Mäkelän (A Moment in the Reeds) käsikirjoittama ja ohjaama Sebastian on intiimi ja rohkea draama identiteetistä, autofiktiosta ja autenttisuudesta. Elokuva kertoo Maxista, joka kirjoittaa ensimmäistä romaaniaan nuoresta seksityöläisestä nimeltä Sebastian. Kustantajalle ja ystävilleen Max kertoo taustatyökseen haastattelevansa seksityöntekijöitä, mutta todellisuudessa Max itse elää kaksoiselämää myymällä palveluksiaan miehille.
Raija Talvion ja Mikko Mattilan Arvottomat - tärkeintä on lähteminen -tietoteos julkaistaan Sodankylän elokuvajuhlilla. Tässä moniäänisessä kirjassa haastattelut, valokuvat ja aikalaistekstit täydentävät toisiaan.
Tämä dokumentti ilmestyi vuonna 1979 ja on jatkoa kymmenen vuoden takaiselle Dom kallar oss mods -dokkarille. Tätä näytettiin hetken Suomenkin teattereissa nimellä Huumeinen elämä, mutta ilmeisesti tätä ei ole julkaistu dvd:llä eikä vhs:llä täällä; ruotsinkielisen vhs:n löysin joskus Turun torilta. Koko trilogia on julkaistu dvd:llä 2001 (mukana -93 julkaistu kolmas osa), mutta en tiedä, onko siinä suomenkielisiä tekstityksiä.
alkoi buumi, jossa pikkubudjetin kauhuelokuvat silloin tällöin niittävät mainetta, kasvattavat kassavirtoja ja saavat arvostelumenestystä. Barbarian on tällainen elokuva.
Niin. Buzzcocks teki kolme loistavaa albumia vuosina 1978-1979. Ne ovat hienoja kokonaisuuksia ja niissä on annettu tilaa myös erilaisille kokeiluille, eivätkä ne uuden aallon genressä ole todellakaan mitään helpointa perustavaraa. Sellaistakin (helposti lähestyttävää) niissäkin toki on. Sinkuillaan bändi oli sitten erittäin pop ja tässä olevat 8 ensimmäistä singleä (omakustanne-EP Spiral Scratch puuttuu) Orgasm Addictia lukuun ottamatta sijoittuivat kivasti brittilistoilla.
Kyllä se nyt niin vaan on, että suurin piirtein jokainen minun ikäluokastani ja nuoremmista ja vanhemmistakin on Suosikkia lukenut. Joskus löysin roskiksesta 60-luvun lopun ja 70-luvun alun hyväkuntoisia Suosikkeja ja nyt vähän harmittaa, että tuli ne vietyä antikvaarioon. Taisin olla siinä 10 v. ja vaikka Suosikki tuli kotiin, niin sitä osittain inhosi, eikä noin vanhoille numeroille ollut sitäkään vertaa käyttöä. Väärin, etenkin tämän kirjan perusteella ne vanhat numerot vasta loistavia (sanan voi käsittää miten haluaa) olivatkin keksittyine juttuineen ja mitä siellä nyt sitten olikaan.
