Elokuva-arvio: Sebastian (Mikko Mäkelä 2024)

Aiheeseen liittyvää

Viikon Kovin Biisi: VKB 23/25

Nämä kilpailijat kisaavat Viikon Kovimman Biisin tittelistä. Katso yksityiskohdat tästä.

Dogjaw iskee takaisin tuplasinglellä – pureutumista luokkaeroihin ja sisäiseen kaaokseen

Helsinkiläinen hevipunk-yhtye Dogjaw tekee paluun uudella, kaksiteräisellä julkaisullaan, "Yhteiskunnan...

TAPANI BAGGE: Havana Black Ukkoskansan Soturit (Docendo 2025)

Onhan näitä ulkomaanvalloitusjuttuja ihan hauskakin lukea. Smack nyt tuli kai viimeksi luettua ja Hanoille kävi huonosti vähän eri tavalla. Ei nuo nykyään onnistuneetkin jutut, kuten HIM oikein kiinnosta, vaikka sen alkuaikojen kosketinsoittajan muistelmat luinkin. Tällaiset "maanläheisemmät" touhut kiinnostavammat enemmän.

HAPE – Microdots (EABE 2025)

Virolainen HAPE julkaisee toisen eepeensä viime vuotisen debyyttinsä Night Life jälkeen suomalaisella EABE-levymerkillä. Nyt hänen elekotrossaan on sävyjä 70-luvun progesta ja synteetisaattori-musiikista.

PAETKAA-raportti – Algoritmisen synteesin ilta – Bar Ö, Turku

Huom. Toimittajan raportoimat kokemukset ovat subjektiivisia. Artistiin liittyvät faktat...

Jaa somessa

Suomalaisen Mikko Mäkelän (A Moment in the Reeds) käsikirjoittama ja ohjaama Sebastian on intiimi ja rohkea draama identiteetistä, autofiktiosta ja autenttisuudesta. Elokuva kertoo Maxista, joka kirjoittaa ensimmäistä romaaniaan nuoresta seksityöläisestä nimeltä Sebastian. Kustantajalle ja ystävilleen Max kertoo taustatyökseen haastattelevansa seksityöntekijöitä, mutta todellisuudessa Max itse elää kaksoiselämää myymällä palveluksiaan miehille.


Sebastian on yhteistuotanto Iso-Britannian, Suomen ja Belgian välillä. Elokuva sai maailman ensi-iltansa Sundance-festareiden kilpasarjassa talvella 2024. Suomen ensi-ilta on 25.10.2024 elokuvateattereissa.

Ruadrich Mollican tunteikkaasti näyttelemä Max on kunnianhimoinen nuori kirjailija-lupaus Lontoon kulttuuripiireissä ja hän haluaa kipeästi tehdä romaanin seksityöstä autofiktiivisesti, hakien itse kokemuksia maksettuna seuralaisena intohimoisista kohtaamisista miesten kanssa. Kuten arvata saattaa kaksoiselämä pinnallisena rattopoikana kuluttaa henkistä energiaa ja identiteettikriisi korventaa miehen sielua. Leffa starttaa todella realistisella ja raakaa himoa kuvaavalla aktilla vanhemman mieshenkilön kanssa shokeeraten ainakin tällaista hetero-oletettua mieskatsojaa. En itse ole tämänkaltaisten paljaiden seksikohtausten suurin ystävä, joten pelkäsin jo pahinta että tätäkö nyt on luvassa sitten pari tuntia. Onneksi olin väärässä. Herkille katsojille en elokuvaa suosittele kuitenkaan. Aktikuvaukset eivät olleet kuitenkaan leffan ydintä, mutta todella luonnollisesti mitään peittelemättä ne on tehty.

Maxin sielunmaisemaan pääsee sisälle kouriintuntuvalla tarkkuudella, Mollicanin preesens tuo sanattomasti häpeän, hämmennyksen ja nuoruuden epävarmuuden kehonkielellä katsojien eteen. Kaksoiselämän ja valitun häpeää sekä ihailevia katseita tuottavan polun valitseminen kasvattaa päivä päivältä Maxin tunne-elämän dilemmaa. Itse koetun autofiktiivisen romaanin kustantajalle kirjoittaminen kokemuksia keräämällä alkaa muuttamaan hänen persoonaansa ja kyseenalaisia valintoja tulee tehtyä. Ristiriita intohimo-nautintojen ja luovuuden mahdollisuuksien välillä repii Maxia hajalle.

Merkittävä hetki elokuvassa on kun Maxin äiti kysyy pojaltaan luettuaan hänen tekstiään että miksi intiimit asiat eivät voisi olla vain yksityisiä asioita. Tämä tuntuu nykyaikana kyllä olevan hyvin oleellinen kysymys myös kameran ulkopuolella. Ihmisten seksuaalisuus tai muut mieltymykset ovat kovin julkista materiaalia somessa ja enenevissä määrin muodissa olevassa true crime/tosi-tv/autofiktio/elämänkerta-viihteessä.

Lontoon öiset kadut ja elokuvan visuaalinen anti muutenkin näyttää upealta. Musiikki tukee hienosti tunnelmia ja elokuva on kokonaisuutena todella väkevä indie-draama. Seksityö ja sen digitaalinen ulottuvuus Grindr- ja Only Fans-sovelluksineen tulee valaistuksi tietämättömille katsojille. Kaikki näyttelijät ovat tilanteen tasalla elämänmakuisesti.

Sebastianin viimeisessä kuvassa ja repliikissä saamme helpotuksen hetken, kun Max on selvästi eheytynyt ja hyväksyy häpeänsä hymyillen itsevarmemmin.

Sebastian on erittäin poikkeuksellinen suomalaisohjaajan elokuva, näkökulmaltaan rohkea ja herkkä kuvaus seksityöstä ja ihmisen henkisestä kasvusta.

Mikko Ihalainen

spot_img