Tämä dokumentti ilmestyi vuonna 1979 ja on jatkoa kymmenen vuoden takaiselle Dom kallar oss mods -dokkarille. Tätä näytettiin hetken Suomenkin teattereissa nimellä Huumeinen elämä, mutta ilmeisesti tätä ei ole julkaistu dvd:llä eikä vhs:llä täällä; ruotsinkielisen vhs:n löysin joskus Turun torilta. Koko trilogia on julkaistu dvd:llä 2001 (mukana -93 julkaistu kolmas osa), mutta en tiedä, onko siinä suomenkielisiä tekstityksiä.
alkoi buumi, jossa pikkubudjetin kauhuelokuvat silloin tällöin niittävät mainetta, kasvattavat kassavirtoja ja saavat arvostelumenestystä. Barbarian on tällainen elokuva.
Viime vuonna ilmestyi vastaava teos Hurriganesista ja varsin mielenkiintoinen sekin oli. Tämä on sitten vieläkin kiinnostavampi teos, koska Hanoin uraa tuli seurattua ekasta sinkusta ja Soundin Homo-Makkonen-otsikosta (1/1981) lähtien. Lehtileikkeitäkin on sen verran, että nämä suomalaiset, suurimmaksi osaksi tyhjänpäiväiset, mitä tässäkin on mainittu, ovat aika tuttuja.
Herra jumala. Täytyy sanoa, että biisi on sellainen, että luulisi Andy Mccoyn olevan kateellinen. Plastic Tears tai lähinnä Miqu on kaikkia luonnonlakeja uhmaten jaksanut vetää Hanoi-Dogs D'amour-linjaa vuosikymmenet, ja vaikka on välillä itselläkin eräästä pikkuasiasta mennyt sukset ristiin joskus hamalla 90-luvulla, niin asiat sovittiin jossain Puntalan juomisillassa ajat sitten ja kyllä se niin on, että kyllä niitten toi nimi kannatti pitää. Syy on mielestäni selvä, tappiot voitoksi.
Hopkinsin edellinen levy Music for Psychedelic Therapy oli lempeätä itsetutkiskelu- ja hyväksyntä-ambientia, uusin albumi Ritual menee nyt tummempiin vesiin ritualistiseen maagiseen todellisuuteen.
Saksalainen Jonas Orbiting julkaisi uuden eepeensä Future Objectives omalla vinyylilevymerkillään Immersive Patterns. Ep on taidokas setti monipuolista technoa.
