Jarmo Mäkila avaa taiteensa lähtökohtia autofiktiivisen kirjoittamisen keinoin uudessa kirjassaan. Hän palaa lapsuutensa maisemiin sodanjälkeisen Suomen uudelleenrakentamisen aikaan.
Tämä ei ole kirja. Se on manuaali ei-dualistiseen elämään. Se on sielunmessu tuhoontuomitulle lajille. Tämä on henkilöhahmon ja egon syöjä. Kirja yhdistelee evoluutio-oppia ja kehityspsykologiaa rehellisellä otteella kuvatessaan ihmisminän kuvitelmien mekanismeja.