Marcus & Martinus Tampere-talossa 22.8.25
Mukavuusalueeni ulkopuolella on mm. poikabändit, mutta joskus sinne vaan on mentävä. Kävin 9-vuotiaan kokemusasiantuntijan eli poikani kanssa tsekkaamassa nuorisomusiikin nykytilan.
Niin. Buzzcocks teki kolme loistavaa albumia vuosina 1978-1979. Ne ovat hienoja kokonaisuuksia ja niissä on annettu tilaa myös erilaisille kokeiluille, eivätkä ne uuden aallon genressä ole todellakaan mitään helpointa perustavaraa. Sellaistakin (helposti lähestyttävää) niissäkin toki on. Sinkuillaan bändi oli sitten erittäin pop ja tässä olevat 8 ensimmäistä singleä (omakustanne-EP Spiral Scratch puuttuu) Orgasm Addictia lukuun ottamatta sijoittuivat kivasti brittilistoilla.
Hyvinkääläinen duo Perhosii julkaisi tänään uuden singlen maittavaa triphop-henkistä poppia. Legendaarinen Tapani Rinne on julkaisulla mukana tenorisaksofoninsa kanssa.
Bändi julkaisi Factory-singlen vuosi sitten ja sehän tarttui heti 60-lukutyylisellä melodisuudellaan. Tämä ei suinkaan ole ihme, sillä biisintekijänä toimii Marko Kantola (laulu, kitara, koskettimet), joka oli aiemmin Nightingales-yhtyeen johtohahmo. Nyt on sitten täyspitkän vuoro. Singlen A-puolen lisäksi levyllä on 11 biisiä todella tyylitajuisesti tehtyä poppia.
Alunperin 1894 ilmestynyt kirja on nyt viimein käänntetty suomeksi. Tarmokkaana naisasialiikkeen edelläkävijänä ja länsimaisen esoterian uranuurtajana tunnetuksi tullut näyttelijä-ohjaaja Florence Farr (1860–1917) käsittelee romanssitarinan kaapuun kätketyssä kertomuksessaan niin todellisuuden luonnetta, taidetta, naistenoikeuksia kuin modernin yhteiskunnan ongelmia. Muun muassa Oscar Wilden, A. E. Waiten, George Bernard Shawin ja W. B. Yeatsin lähipiiriin kuulunut Farr teki näyttämötaiteen ja musiikin ohella pitkän uran myös Englannin merkittävimmän esoteerisen järjestön Kultaisen aamunkoiton hermeettisen sääntökunnan johtoportaassa.
