Tämän kirjan ohessa kuuntelin ja katselin vanhoja Tigersin, Cavanin jne. keikkoja, koska ajattelin, että olisiko aika kullannut muistot. Ei ollut, etenkin nuo kaksi olivat sellaista sontaa, etten muistanutkaan niitä niin kamaliksi. Mutta näköjään silloin täällä läpi meni (muualla oikein ei). Mutta tämä tuli varmaan jo selväksi. Selailin myös joulun aikaan mutsin luona vanhoja Suosikkeja (Soundit muistan jo ulkoa!) ja se oli kyllä sitten jo kivempaa nostalgiaa. Pitää varmaan ottaa lehdet joskus lähempään tarkasteluun, vaikka jutut aika tyhjänpäiväisiä muistaakseni olivatkin.
En nyt rockabilly-musasta ole koskaan kauheammin innostunut, ellei Stray Catsia, Buddy Hollya ja muita Hollyn aikalaisia lasketa. Suomessa tuli sitten Melrose, joka olikin sen verran rankempaa, etten tiedä, voiko sitä edes pistää samaan karsinaan niiden 70-luvun lopun ja 80-luvun alun rockabillybändien kanssa. Olen lukenut Eklundin kirjan Tiger Twist, sekä Janne Salmen Tigers Storyn, jossa siis osin näitä samoja asioitakin kuvataan. Baggelta taas olen kirjastossa hyllyttänyt monia lastenkirjoja ja dekkareita.
Alunperin jo 70-luvulla perustettu Vihan Muna jäi silloin ilman levytyksiä, mutta tämä on vajaan kymmenen vuoden sisällä, bändin uudelleen kokoonnuttua, jo neljäs pitkäsoitto, joka on ilmestynyt myös LP:nä. Kokoonpano on pysynyt samana, mutta bassoon on tullut Tomi Lyytikäinen, joka on aiemmin soittanut mm. Utsuri Horror Showssa ja Ho-Dadsissa. Ollaanpa me joskus oltu Pohja-yhtyeessäkin samaan aikaan.
