Mieleen tulee romaani, jota aloin kirjoittaa joskus vuoskymmeniä sitten, nimeltä "Verta alkoholissa", siinä ydinsodasta selvinneiden piti olla koko ajan kännissä, tai kuolo korjaa.
Rikoskirjallisuutta tutkinut Voitto Ruohonen valaisee uudessa kirjassaan true crimen pitkää historiaa ja pohtii ilmiötä niin median, rikollisten, poliisien ja uhrien kuin etiikankin näkökulmista.
Karla Malmin esikoisromaani Lux on ajankohtainen kertomus tyttöjen välisestä rakkaudesta, 2000-luvun Kalliosta ja siitä, millaisiin erilaisiin ratkaisuihin vaarallisuuden ja turvallisuuden välillä tasapainoileminen voi johtaa.
Soili Pohjalaisen kolmas romaani Ihon alla on rosoinen kuvaus äitiydestä, perheestä ja tyttären ahdistuksesta, joka johtaa viiltelyyn ja haavoittaa koko perhettä.
Tämän kirjan ohessa kuuntelin ja katselin vanhoja Tigersin, Cavanin jne. keikkoja, koska ajattelin, että olisiko aika kullannut muistot. Ei ollut, etenkin nuo kaksi olivat sellaista sontaa, etten muistanutkaan niitä niin kamaliksi. Mutta näköjään silloin täällä läpi meni (muualla oikein ei). Mutta tämä tuli varmaan jo selväksi. Selailin myös joulun aikaan mutsin luona vanhoja Suosikkeja (Soundit muistan jo ulkoa!) ja se oli kyllä sitten jo kivempaa nostalgiaa. Pitää varmaan ottaa lehdet joskus lähempään tarkasteluun, vaikka jutut aika tyhjänpäiväisiä muistaakseni olivatkin.
