Tulevana perjantaina 30.9. PikiTalkissa keskustellaan keskustelukulttuurin muutoksesta otsikolla Pahasti sanottu! Miksi hyvät ihmiset perseilevät somessa?
Olemme jumissa tulevaisuudessa. Kunnes telepaattiset viestintävälineet yleistyvät, tunnustelen sormellani ajankohtaisten tapahtumien pulssia. Luen uutiset nopeasti, tiiviisti ja jopa viihdyttävästi...
Yhden miehen harrasteprojektina alkanut kaikille avoin some-kilpailu on saavuttanut suursuosion ja muodostunut ilmiöksi ensimmäisen toimintavuotensa aikana.
Tallinnalaisen Taavi Tulevin alter ego HAPE julkaisi elektro-debyyttinsä suomalaisella EABE-levymerkillä. Tulevin omalla nimellään aiemmin julkaisema Berlin School/ambient-albumi nimeltään .. (kyllä kaksi pistettä!) on yksi vinyylihyllyni useimmiten soitettu levy, joten iloitsin päästessäni kuulemaan artistilta uutta materiaalia.
Kun kirja alkaa useiden sivujen tykityksellä siitä, kuinka sen idea potkii persiille ja tulee mullistamaan elämäsi, olisin jo voinut lopettaa lukemisen. Mutta koska tapanani ei ole tyrmätä taideteoksia kokematta niitä kokonaisuudessaan, kahlasin eteenpäin, ja voi juku, sitten alkoi tapahtua.
Matthew Perryn omaelämäkerta on vaikuttava romaani, varsinkin kun nyt postuumisti sen luin. Kirjan anti saa uudenlaisen merkityksen kun tietää että Perry kuoli hiljattain. Hänen addiktio-sairautensa on yleisesti tiedossa ollut asia jo kauan, joten kirja keskittyy hyvin paljon siihen aihepiiriin.
Onko tässä Kuisman Rikos ja rangaistus? Itselleni kirjan suureksi teemaksi löytyi armo. Hieno valinta kirjailijalta synkkien aiheiden sisällä. Tässä teoksessa yhdistyi sekä katharsis että toivo tulevaisuudesta.
