Ateneumin taidemuseon laaja näyttely esittelee mestarikuvaaja Eero Järnefeltin maalauksia, jotka avaavat näkymiä suomalaisuuteen ja luonnon monimuotoisuuteen.
Anu Kaajan neljännessä, virtuoosimaisessa proosateoksessa kertoja etsii nautintoja Euroopan kaupunkien taidemuseoista, kahviloista ja teknoklubeilta. Ihastuksen väristyksiä tarjoavat niin rokokoomaalausten ryöppyävät rusettirivit kuin rakastettujen kasvoja koristavat lävistykset.
Kansallisgalleria avasi ensimmäisenä suomalaisena museona näyttelytilan metaversumiin lokakuussa 2022. Tänään Finnish Metagallery -paviljongissa julkaistaan teoksia, jotka kuvaavat rauhan ajatusta eri näkökulmista.
Lahjoitus tullaan käyttämään ilmaispäivien tuplaamiseen, näyttelyiden saavutettavuuden ja vaikuttavuuden lisäämiseen, yleisösuhdetta vahvistavien työntekijöiden palkkaamiseen sekä Kaikuu- ja Mun Ateneum -hankkeiden jatkokehitykseen.
Tämä on yksipuolinen single ja aluksi vähän hämmentävä, kun musiikki ei oikein ole sitä, mitä tulee yleensä kuunneltua. Mutta parin kerran jälkeen tulee todettua, että tämähän on oikeastaan aika hyvää, eikä välttämättä niin kaukana Jalla Jallasta [tämä on siis jenkki (vai huijataanko meitä?) John Wardin ja Jallojen Jouko Hiltusen projekti], kuin voisi kuvitella. Kyllä niilläkin banjoja biiseissä oli/on ja vaikutteita vähän muustakin kuin rockista.
Hauska pieni kirja. Moni tietää, että diggaan noiden loistavien punk- ja popbiisien lisäksi myös todella hirveistä biiseistä. Niitä löytyy suomalaisista käännösbiiseistä pohjattomat määrät. Niistä tämä kirja siis kertoo ja kirjoitushetkellä kirjan niminen Paten & con esittämä kappale oli Spotifyn soitetuin suomennettu biisi. Tässä olisi paljon vinkkejä tuonne kamaluuksien kuuntelulistalle (onhan siellä toki hyviäkin!), mutta hankaluutena on, että luin tätä lähinnä duunitauoilla, enkä enää juurikaan kotona muistanut biisejä, paitsi ne, jotka jo tiesin.
