Atena: Aistivoimainen romaani venäläisyydestä ja suomalaisuudesta, kuinka ne elävät rinnan, mutta eivät liukene toisiinsa

Aiheeseen liittyvää

Kirottua: Sukellus Korkeajännityksen maailmaan

Eräitä suosikkejani ovat aina olleet toiseen maailmansotaan liittyvät sarjakuvat, joiden juonikuviot siirtyivät aikoinaan hiekkalaatikolle kavereiden ja muovisotilaiden näyteltäviksi.

Anders Fager: Pohjoiset kultit – Kauhukertomuksia

Anders Fagerin esikoisteos on hyytävällä tavalla riemukas kauhukokoelma.

Arvostelussa Tapani Rinne & Juha Mäki-Patola: Open

Kappaleet ovat harmonisia kudelmia ja äänimaisemia, jotka huokuvat rauhallisuutta, vaikka kasvavatkin välillä voimakkaisiin tuntemuksiin.

Tulenkulkijat: En enää jaksa hengittää

Upeinta tässä teoksessa on laulajan kaihoisasta jopa suoranaiseen raivoon yltyvä preesens ja tämä pakottaa minut kuuntelemaan kappaleen useampaan kertaan sekä...

Arvostelussa Rat Trap – Sulla ei aikaa oo (EP)

"Nyt ollaan siis perusasioiden äärellä ja näinä aikoina, mitä...

Jaa somessa

Varjele varjoani on venäläissyntyisen Anna Soudakovan upea romaani venäläisestä maahanmuuttajanaisesta ja hänen suomessa kasvaneesta tyttärestään pohtii tunnekartaston siirtymistä sukupolvelta toiselle.

Anna Soudakovan toisessa romaanissa Varjele varjoani tarkastellaan äidin ja tyttären elämää Suomen ja Venäjän rajan molemmin puolin.

Varjele varjoani

Kirja alkaa 1980-luvun Leningradista, jossa nuori Vera rakastuu palavasti tulevaan puolisoonsa ja lapsensa tulevaan isään Georgiin. Yhteiskunnallinen tilanne käy muutamassa vuodessa raskaaksi, työt ja rahat vähenevät, elinpiiri kaventuu, ja pieni perhe alkaa harkita inkeriläisjuuriinsa tukeutuen muuttoa Suomeen.

Kun kolmihenkinen perhe muuttaa 1990-luvun alussa Turkuun ja asettuu kerrostalokolmioon Varissuolle, huomio siirtyy Veran tyttäreen Ninaan.

Suomalaiskoulun aloittava tytär oppii uuden kielen vanhempiaan nopeammin ja solahtaa ulkoisesti sujuvasti suomalaiskoulunsa arkeen ja tapoihin. Kuitenkin aikuistuva Nina, myöhemmin kahden lapsen äiti pohtii vuodesta toiseen paikkaansa suomalaisessa yhteiskunnassa. Saako hän olla osa uuden kotimaansa arkea, osaako hän olla, haluaako hän olla? Miten hän voisi vaalia varjoja itsessään?

Anna Soudakova kirjoittaa hienovaraista, aistivoimaista kieltä kertoen samalla rohkeasti maahanmuuttajan osasta ja kantasuomalaisten suhtautumisesta muualta tuleviin.

Romaani näyttää sukupolvien välisen murroksen sekä naisten aseman muutoksen monessa aikatasossa: Veran inkeriläistaustainen äiti ei ymmärrä Suomeen muuttavaa tytärtään, vaikka seuraakin myöhemmin perässä.

Vera puolestaan pelkää ilmaista ajatuksiaan yhtä rohkeasti kuin hänen tyttärensä Nina. Ja romaanin lopussa Nina suree omien lastensa kasvua erilleen venäläisjuurista ja häpeää puhua venäjän kieltä julkisesti. Samaan aikaan Venäjän hyökkäys Ukrainaan maalaa kauhistuttavia pilviä Ninan ja Veran arjen ylle.

Anna Soudakova

Varjele varjoani kutsuu pohtimaan varjojen merkitystä omassa elämässä ja tarkastelemaan tunnekartaston siirtymistä sukupolvelta toiselle. Samaan aikaan kun suku ja perhe ovat kirjan henkilöiden voimavara, suhteet rakkaisiin myös hiertävät ja satuttavat. Omien lasten syntymän myötä ylisukupolviset traumat saavat Ninan epäilemään itseään.

Pietarilaissyntyinen Anna Soudakova (s. 1983) muutti 8-vuotiaana Suomeen. Hän opettaa Vantaalla peruskoulussa suomen kieltä monikulttuurisille lapsille ja tapaa työssään paljon maahanmuuttajaperheitä.

Arvostetun, Helsingin Sanomien esikoispalkintoehdokkaaksi päässeen Mitä männyt näkevät -romaaninsa jälkeen häntä on pyydetty ahkerasti keskustelemaan venäläisyyteen liittyvistä asioista Suomen mediassa.

Lähde Atena

spot_img