Uutuuskirja Tulivuorikaupunki Kongossa avaa kehitysyhteistyön todellisuutta ja elämää Afrikan sydämessä

Aiheeseen liittyvää

Aikion single sukeltaa ihmiskohtaloihin elämän solmukohdissa

Suomirockin ytimeen vapaasukelluksia harrastava Aikio julkaisi tänään uuden singlen...

Viikon Kovin Biisi: VKB 07/25

Nämä kilpailijat kisaavat Viikon Kovimman Biisin tittelistä. Katso yksityiskohdat tästä.

Samuli Putro – Elämäni miehet (WSOY 2025)

Mies, jonka ympäriltä tuolit viedään on kirjoittanut kirjan miesten välisestä dynamiikasta ja omista henkisistä arvistaan.

LAURA FRIMAN & MIKKO MATTLAR: Kultaturbo – Suosikki-lehden tarina (Johnny Kniga) 2024

Kyllä se nyt niin vaan on, että suurin piirtein jokainen minun ikäluokastani ja nuoremmista ja vanhemmistakin on Suosikkia lukenut. Joskus löysin roskiksesta 60-luvun lopun ja 70-luvun alun hyväkuntoisia Suosikkeja ja nyt vähän harmittaa, että tuli ne vietyä antikvaarioon. Taisin olla siinä 10 v. ja vaikka Suosikki tuli kotiin, niin sitä osittain inhosi, eikä noin vanhoille numeroille ollut sitäkään vertaa käyttöä. Väärin, etenkin tämän kirjan perusteella ne vanhat numerot vasta loistavia (sanan voi käsittää miten haluaa) olivatkin keksittyine juttuineen ja mitä siellä nyt sitten olikaan.

Viikon Kovin Biisi: VKB 08/25

Nämä kilpailijat kisaavat Viikon Kovimman Biisin tittelistä. Katso yksityiskohdat tästä.

Jaa somessa

Marjo Mäenpään tietokirja Tulivuorikaupunki Kongossa kertoo elämästä ja kehitysyhteistyöstä luonnonkauniissa ja vastakohtien täyteisessä Goman kaupungissa Afrikan suurten järvien alueella. Mäenpää on yksi harvoista suomalaisista, jotka ovat asuneet levottomassa Itä-Kongossa.

Marjo Mäenpään tietokirja Tulivuorikaupunki Kongossa kertoo elämästä ja kehitysyhteistyöstä luonnonkauniissa ja vastakohtien täyteisessä Goman kaupungissa Afrikan suurten järvien alueella.

Marjo Mäenpää
Marjo Mäenpää: Tulivuorikaupunki Kongossa – Avustustyötä Afrikan sydämessä
Saatavana painettuna, e- ja äänikirjana

Mäenpää on yksi harvoista suomalaisista, jotka ovat asuneet levottomassa Itä-Kongossa.

Marjo Mäenpää oli kolmekymppinen innokas avustustyöntekijä, kun hän matkusti uudelle asemapaikalleen Goman kaupunkiin, Nyiragongo-tulivuoren juurelle vuonna 2013 Kirkon ulkomaanavun työntekijänä.

Kyseessä oli hänen ensimmäinen työkomennuksensa sotatoimialueella, ja seudulla, joka on yksi maailman vaarallisimpia alueita.

Vaikka Goma ja Itä-Kongo olivat kriisialueita, seutu vaikutti Mäenpäästä ajoittain myös paratiisilta: ympäröivä luonto oli kaunis, ihmiset olivat ystävällisiä ja kaupungissa yhdistyi siirtomaa-ajan perintö kauniine huviloineen afrikkalaiseen kulttuuriin.

Tosin myös kulttuurierot afrikkalaisen ja eurooppalaisen ajattelun välillä tulivat Mäenpäälle hyvin selviksi. Hän sai huomata, etteivät hyvät tarkoitukset aina johtaneet parhaimpiin lopputuloksiin.

Tulivuorikaupunki Kongossa kertoo sodan runtelemasta paratiisista, kriisialueiden ihmisistä ja kehitysavun todellisuudesta nuoren naisen vaiherikkaan elämän näkökulmasta.

”Halusin kirjoittaa kokemuksistani avustustyössä, koska minua on pitkään vaivannut kehitysavusta käytävä keskustelu, joka keskittyy lähinnä budjettileikkauksiin ja siihen, menevätkö rahat kehitysavussa hukkaan. On perusteltua keskustella laajemmin, kuinka kehitysyhteistyötä voidaan viedä parempaan suuntaan, ja nostaa myös avoimesti esille sen haasteita ja ongelmakohtia”,

kertoo Marjo Mäenpää kirjassaan.

Marjo Mäenpää (s. 1981) työskentelee tällä hetkellä opetushallituksessa. Hän toimi kehitysyhteistyötehtävissä vuosina 2011–2020. Hän on ollut osallisena Kirkon ulkomaanavun projekteissa muun muassa Kongossa, Somaliassa ja Keski-Afrikan tasavallassa sekä YK:n järjestöissä Intiassa ja Senegalissa.

Lähde Bazar Kustannus

spot_img