Kenties tapan sinut vielä on veret seisauttava vampyyritarina, joka kääntää päälaelleen tyypillisimmät vampyyrikertomusten kliseet.
Mitä tapahtuu, kun e-urheilijan urasta haaveileva teini-ikäinen Aleksi kohtaa 132-vuotiaan Nora-vampyyrin? Vampyyrien kuolematonta lumoa hehkuva notkea fantasiajännäri pitää otteessaan viimeiselle sivulle saakka.
Sähkötekniikan linjaa ammattikoulussa käyvä Aleksi haaveilee e-urheilijan urasta ja harjoittelee aktiivisesti haaveet saavuttaakseen. Hän tapaa jäätelöbaarissa Noran, joka paljastuu vampyyriksi. Nora houkuttelee hänet syrjäiselle jättömaalle, raskaan metallioven luo ja kiskaisee hänet käsittämättömillä voimilla pimeyteen. Mutta päätyminen bunkkeriin nälkäisen vampyyrin kanssa on vasta alkua.
Uhkistaan huolimatta vampyyrius kiehtoo Aleksia, joka tajuaa, että siitä olisi ammattimaisen e-urheilun näkökulmasta monia hyötyjä: ei tarvitse nukkua eikä esimerkiksi pitää vessataukoja, joten tärkeitä pelejä ei tarvitsisi maallisten tarpeiden vuoksi keskeyttää. Aleksi huomaa myös viihtyvänsä Noran seurassa, mutta syvenevä suhde tähän sekä ystävyys lukiota käyvän bestiksen Roopen kanssa eivät yhdisty ongelmitta. Mitä kaikkea Aleksi oikeastaan on valmis tekemään toteuttaakseen unelmansa?
Toisin kuin valtavirran vampyyritarinoissa usein, Kenties tapan sinut vielä -kirjassa tavallinen ihminen on poika ja vampyyri on tyttö. Kirjailija J.S. Meresmaa halusi kyseenalaistaa perinteistä, toksistakin kuvaa miehestä mystisenä saalistajana ja naisesta voimattomana uhrina. Tarina poikkeaa tyypillisimmistä teinivampyyrikertomuksista myös siinä, että tällä kertaa satoja vuosia vanha vampyyri ei soluttaudu lukiolaiseksi muiden lukiolaisten joukkoon.
”Jos olisi mahdollisuus tehdä ihan mitä tahansa maailmassa, miksi kukaan palaisi juuri koulun penkille?”,
Meresmaa pohtii.
Ammattikoulutaustainen J.S. Meresmaa (s. 1983) kirjoitti kirjansa päähenkilöstä Aleksistakin ammattikoululaisen siksi, että nuortenkirjojen päähenkilöt seikkailevat usein lähinnä lukioiden käytävillä. Hän kokee, että koska ammattikoulua harvoin nähdään nuortenkirjoissa vaihtoehtona, se voi myös ohjata kirjojen kohderyhmää lähinnä lukiolaisiin. Tamperelainen Meresmaa itse päätyi jättämään lukion kesken, meni töihin ja vasta myöhemmin keksi, että haluaa puutarhuriksi (ja lopulta kirjailijaksi).
Vuodesta 2016 vapaana kirjailijana työskennellyt Meresmaa tunnetaan esimerkiksi Mifonki-sarjastaan ja säeromaaneista Dodo ja Khimaira, joista ensin mainittu oli Topelius-ehdokas ja sai Blogistanian Kuopus-palkinnon.
Lähde Karisto
