Tämä on äänitetty jo 2018, mutta jäi jostain syystä julkaisematta ja sitten laulaja Chris Bailey kuolikin vuonna 2022. Nyt viimein marraskuussa tämä tuli julki. Eli niin kuin testamentti hienosta bändistä ja laulajasta. Mitään jazzia en muista bändiltä ikinä kuulleeni, mutta monenlaista musiikkia heidän lähes 50-vuotiseen uraansa mahtuu.
Saints aloitti räkäisenä (punk)rockbändinä, mutta jo toisella LP:llä siirryttiin käyttämään esim. torvisoittajia ja yhtyeen musa kehittyi pikkuhiljaa. Kokoonpano vaihtui jatkuvasti ja vain Bailey oli mukana alusta loppuun. 80-luvulle tultaessa Saints oli aika popbändi ja teki sen hienosti. Joukkoon mahtui myös pari blueslevyäkin, joista en oikein innostunut. Tämä on sitä tutumpaa poppia. Soittajista kitaristi Sean Carey oli mukana edellisellä levyllä (Kings Of The Sun, 2012) ja rumpali Peter Wilkinson liittyi jo 1999, vaikkei edellisellä levyllä ollutkaan. Bailey soittaa bassoa, kitaraa ja koskettimia. Mukana on myös 2016 liittynyt kitaristi David Lane, joka soittaa mm. Stemsissä vuodesta 2017.
Kaikki biisit on tuttuun tapaan tehnyt Bailey. Tunnelma levyllä on aika rauhallinen. Ja sehän sopii hyvin. Saints löysi pysyvimmän tyylinsä joskus vuoden 1984 levyn A Little Madness To Be Free paikkeilla ja sillä pitkälti pysyttiin, vaikka sekaan mahtuu siis blues-levyjä ja vähän rajumpaakin tavaraa. Pieni läpimurto tapahtui 1986, kun All Fools Day nousi Australian TOP kolmeenkymppiin (jos ei joku tiennyt, se oli bändin kotimaa, vaikka toimikin myös mm. Englannissa ja Hollannissa), kuten siltä löytynyt single Just Like Fore Wouldkin. All Fools Dayta pidetäänkin yhtyeen parhaana levynä ja sitä se ehkä onkin, mutta eipä niissä muissakaan valittamista ole. Tämäkin on ennen kaikkea kaunis levy. Kuunnelkaapa vaikka biisejä A Vision Of Grace, Imaginary Fields Forever tai levyn aloittava Empires. Ei tällaista musiikkia enää tule.
Sinänsä tässä ei mitään ihmeellistä ole, mutta Bailey omasi yhden maailman parhaista lauluäänistä ja oli myös nokkela biisintekijä. Onkos levyn melkein nimibiisissä niitä jazzvaikutteita? Ei, mutta jonkinlaista yökerhotunnelmaa löytyy ja hyvältä se kuulostaa. En minä kyllä jazzista mitään tajua, mutta jos se tällaista on, niin mikäs siinä sitten. Biisi on kyllä vähän liian pitkä (7.26). Levy päättyy kauniisti biisiin Will You Still Be There. Ja mainitaan nyt vielä, että esim. Nick Caven mielestä Saints oli Australian paras bändi ja Bailey hänen suosikkilaulajansa.
-V. Vahtera
