Vuosi oli 1996 ja maailma muuttui paljon, teinit eivät. Yhdeksänkymmentä luvun alun laman huippu alkoi hieman tasoittua, tosin seurauksista kärsitään vielä tänäkin päivänä. Talouden lisäksi lamalla oli suuri vaikutus myös kulttuuriin ja yleiseen ilmapiiriin, niin hyvässä kuin pahassa.
Suomen presidenttinä toimi Martti Ahtisaari, kun Turkistarhalta sinikettuja vapaaksi päästäneet Kettutytöt tuomittiin ehdollisiin vankeusrangaistuksiin, Kemissä avattiin maailman suurin lumilinna ja Suomeen avattiin ensimmäinen ruotsalaisen sisustustavarataloketjun myymälä Ikea. Hartwall Arenan rakennustyöt alkoivat ja kotikylässäni Tuusulan Jokelassa sattui suuri junaturma, joka vaati 4 ihmisen hengen ja 75 loukkaantui. Köyhyyden keskeltä yhdeksi suurimmaksi 90-luvun musiikilliseksi vaikuttajaksi noussut rap-artisti ja näyttelijä Tupac Shakur kuoli ammuskelusta saamiinsa vammoihin. Lähinnä edellä kävijät käyttivät nettiä ja kännykät tekivät vasta tuloaan, kun ihmiskunta oli ottamassa suurta harppausta eteenpäin teknologian saralla.
Sanoituksiltaan kantaa ottavan punk-musiikin kulta-aika alkoi olla suuren yleisön silmissä jo ehkä takana päin, mutta minulle, teini-ikäiselle ”ysäri laman lapselle” tämä oli vasta alkua. Punk- ja grungehenkinen nuorisokulttuuri imaisi minut mukaansa. Kasvatin omat juureni anarkistisesti sävyttyneen arvomaailman keskellä ja ihailin elämäntapaa, joka kritisoi surutta yhteiskunnan ja maailman epäkohtia omalla persoonallisella ja vilpittömällä tavallaan. Rosoiset soundit, usein yksinkertaiset, mutta tarttuvat melodiat ja biisien rakenteet, teknisesti viimeistelemätön kokonaisuus sekä asenne iskivät minuun.
Voitettuani Viikon kovin biisi -kilpailun Feeniks-biisilläni ja saatuani siksi mahdollisuuden kirjoittaa levyarvostelun levystä, jolla on ollut suurin vaikutus elämääni, mietin pitkään, minkä levyn valitsen muutamasta suurimmasta musiikillisesta vaikuttajastani. Päätin valita albumin, joka on vaikuttanut elämääni – ja siihen, että olen ylipäänsä elossa teini-iän rajujen myrskyjen jälkeen – lopulta eniten. Apulannan Ehjä – albumi auttoi minua selviämään päivästä toiseen silloin, kun olin eniten rikki. Lukemattomina valvottuina, itkun sekaisina öinä tätä levyä kuunnellessani ymmärsin, että en suinkaan ole tunteideni ja ajatusteni kanssa yksin.
Ehjä on Apulannan toinen albumi ja levyn hittibiisi on selkeästi ”Mitä kuuluu?”. Muita tunnettuja kappaleita albumilla ovat muun muassa ”Poistuisitko mun elämästäni”, ”Minä olen voittaja”, ”Kymmenen ylöspäin” ja ”Multa lähtee järki”.
”Minä olen voittaja” biisissä bändin mahtava elämän asenne kulminoituu mielestäni hyvin ensimmäisen säkeistön sanoitusten fraaseihin: ”toiset sanoo mulle, että musta ei oo mihinkään / no ei mua paljon haittaa, enkä edes tahdo miellyttää / se on sitten voi voi, jos en ole beibi susta in / miksi silti luulet, että kaiken tiedät paremmin?”.
Jos on pakko valita paras albumin kymmenestä biisistä, henkilökohtainen suosikkini on ”Mitä kuuluu”. Koen etenkin tämän biisin olevan suunnattu erityisesti koulukiusatuille, väärin ymmärretyille sekä eri tavoin ulkopuolisille ja samaistun siihen vahvasti, koska kuuluin itse pitkälle aikuisikään asti näihin kategorioihin. Apulannan keulakuva Toni Wirtanen laittaa itsensä täysillä likoon kuvaillessaan sukupolvensa tunteita biisin raadollisen raivokkaassa tekstissä. Angstia ja pahaa oloa puretaan ilman sen kummempia metaforia tai kielikuvia ja olen itsekin monesti siteerannut kappaleen kertosäkeistön sanoituksia ”Hei hei mitä kuuluu / ku sä kysyt niin kaikki on ookoo / no hyvä sun on puhuu / ku sä et tiedä miltä musta tuntuu”.
Peruslähtökohta Ehjä – albumin musiikissa on simppeli: biisit rakennetaan tarpeeksi yksinkertaisesti, että erilaisten kuuntelijoiden on helppo pysyä mukana. Melodiat ja riffit ovat tarttuvia, helposti muistettavia ja mukana laulettavia korvamatoja. Punk-maineestaan tunnettua levyä ei kuitenkaan ole tehty vain kolmen instrumentin voimin, vaan mukana on myös jousisoittimia kappaleessa ”PVC-unelmia”.
Bändi on tuottanut albumin itse ja pidän nimenomaan juuri siitä, että biisit eivät ole tuotannollisesti liian siistittyjä, vaan enemmänkin jopa rupisen rosoisia ja niihin on jätetty paljon kulmia, joista tarttua kiinni. Musiikin teoria on täysin toisarvoista ja pinnalle nousee se tärkein; musiikki on tunteita.
Oma tieni musiikin alalle on ollut pitkä ja kivinen, mutta nykyään olen ammattimuusikko (Pop & jazz konservatorio 2018) ja muusikon töiden lisäksi teen omaa musiikkia nimellä RELA. Oma tuotantoni on rock/pop/rap-painotteista, mutta biiseistä kuuluvat läpi toki myös punk-juureni.
Tämän vuoden (2024) elokuussa olen monen vuoden tauon jälkeen keikalla bändin kanssa omilla biiseilläni Tuusulan Jokelan Lampirock – tapahtumassa. Tervetuloa tsekkaamaan, mikä meininki!
Uusin julkaisuni on Viikon kovin biisi 10/24 – kilpailun voittaja Feeniks, mutta nyt kesällä 2024 tulee ulos vihdoin uutta musiikkia, joten somet kannattaa ottaa seurantaan, jos haluat pysyä mukana matkassa!
- Instagram: relavirallinen
- Facebook: relavirallinen
- Spotify / Google Play Music / iTunes / Deezer: RELA
Rela Wäre
