Eddie And The Hot Rods -bändikatsaus

Aiheeseen liittyvää

Linnanniemestä tulee Turun ensimmäinen taidekaupunginosa

Taideohjelman laatii julkiseen taiteeseen ja rakennetun ympäristön taidekoordinaatioon erikoistunut konsulttiyhtiö Frei Zimmer.

Kirjailijaliiton 10 000 euron arvoiset palkinnot jaettu

Kirjailijaliiton tunnustuspalkinto myönnetään kirjailija Maarit Verroselle ja lasten- ja nuortenkirjallisuuden Tirlittan-palkinto kirjailija Harri István Mäelle.

Minerva Kustannus: Muotiluomuksia natseille

Lucy Adlingtonin kirja Auschwitzin ompelijattaret kertoo vaikuttavan tositarinan naisista, jotka ompelivat natseille viimeisen muodin mukaisia asuja säästyäkseen kuolemalta.

Kiihkeä tietokirja kertoo eurooppalaisista jalkapalloheimoista

Mitä jalkapalloseuran kannattaminen merkitsee? Yksitoista legendaarista otteluparia avaa näkymän Euroopan historiaan ja risteäviin identiteetteihin.

Tietokirja kertoo herkullisia tarinoita huijauksista ja bluffeista

Turhamaisuus ja oman edun tavoittelu houkuttelevat huijauksiin, mutta joskus hämäyksillä pelastetaan jopa ihmishenkiä. Hyvää tarkoittavakin voi joutua petoskierteen pyörteisiin.

Jaa somessa

Teenage Depression

Teenage Depression LP

Yhtye perustettiin jo alkuvuodesta 1975 Essexissä ja oli ensimmäisiä punkin mukanaan tuomia bändejä, vaikka bändillä ei oikeastaan ollut muuta yhteistä ko. tyylin kanssa kuin energia. Etenkin alkuaikojen tyyli oli enemmänkin rhythm’n’bluesia. Ensimmäisen keikkansa bingossa (!) tehnyt bändi oli aluksi Barrie Masters (laulu), Dave Higgs (kitara), Pete Wall (kitara), Rob ”The Hustler” Steel (basso) ja Steve Nicol (rummut).

Itseasiassa bändi oli toiminut ilman Higgsiä jo vuodesta 1973 nimellä Buckshee. Bändi ei kuitenkaan aikonut jäädä Essexiin ja koska Steel ja Wall eivät halunneet ammattilaisiksi ja lähteä Lontooseen ja kun muu bändi sinne lähti keväällä -75, löydettiin lehti-ilmoituksella basistiksi 15-vuotias Paul Gray. Toista kitaristia ei mukaan otettu, mutta viidenneksi jäseneksi tuli huuliharpisti Lew Lewis. Cover-biisien joukkoon alkoi ilmestyä yhä enemmän omaa tavaraa ja keikkailu oli tiivistä.

Yhtyeen manageriksi tuli Ed Hollis, josta tuli bändille varsin tärkeä hahmo, sillä hän on mukana myös monien biisien teossa. Yhtyeen maine rajuna keikkabändinä toi heille levytyssopimuksen Island Recordsin kanssa marraskuussa 1975 ja kolmen kuukauden päästä oli kaupoissa ensisingle Writing on the wall/Cruisin’, jotka oli tehnyt Hollis ja Higgs.

Tuo ei vielä suurempaa vaikutusta tehnyt ja eipä moinen ränttä itsellenikään oikein avaudu. Yhtye teki myös kiertueet Englannissa ja Ranskassa. Yhtyeellä oli myös keikka erään Sex Pistolsin kanssa ja Pistols hajotti Rodsin kamoja. Tämän jälkeen yhtyeiden välillä vallitsi sotatila.

Lewis sai kenkää maaliskuussa 1976 sekoilujensa takia ja nelimiehisenä yhtye jatkoi hurjaa keikkatahtiaan ja esimerkiksi löivät Rolling Stonesin yleisöennätyksen Pariisin Olympiassa ja soittivat viisi iltaa putkeen Lontoon Marqueella, joka oli kuulemma ennätys sekin.

Top of the Pops -ohjelmassa bändi esitti Bob Segerin Get out of Denverin. Kesällä ilmestyi uusi single Wooly Bully/Horseplay, jolla Lewis on vielä mukana. Ensisinkulta tuttu pubrock-tyyli jatkuu ja A-puoli on miljoona kertaa coveroitu kappale. Lewis aloitti soolouran ja on tehnyt jokusenkin levyn ja vieraillut mm. Stranglersin Black and whitella ja Clashin Sandinistalla. Hän kuoli huhtikuussa 2021.

Live at the Marquee EP

Aika pian perään ilmestyi live-EP, Live at the Marquee, joka on äänitetty tuolta viiden illan jaksolta. Mukana on pelkkiä covereita: 96 Tears, Get Out of Denver, Satisfaction ja Gloria, joista parhaiten taitaa toimia viimeksimainittu, vaikka ovatkin ainakin nykyään täysin loppuunkaluttuja kipaleita. EP toi heille heidän ensimmäisen listasijoituksensa, eli se oli Englannin sinkkulistalla sijalla 43.

Get out of Denver ilmestyi lisäksi kolmena singlenä USAssa, joista yksi on promo, sisältäen molemmilla puolilla saman biisin. Muilla on B-puolella 96 tears ja uusi biisi Teenage depression, josta oli tuleva LP:n nimibiisi. Se on oma biisi (higgsin tekemä) ja kertoo huumeiden käytön ”riemuista”. Vielä ennen LP:tä, lokakuussa -76 Teenage… ilmestyi omana singlenään B-puolenaan Shake. Nyt listasijoitus oli 35.

Jouluksi oli sitten kaupoissa Teenage depression-LP. Itse olen vasta nykyisin oppinut arvostamaan kyseistä levyä, vaika siinä on silti liikaa ränttää minun makuuni. Levyllä on sovussa covereita ja omia biisejä (no ei niitä covereita ole kuin 3). Nimibiisin lisäksi itselleni eniten kolahtaa Whon Kids are alright. LP myi ihan hyvin nousten listoilla sijalle 43. Captain Oi julkaisi levystä CD-version, jossa on peräti 12 bonusbiisiä, eli aiemmat sinkut ja ep:t sekä myöhemmin ilmestynyt At the sound of speed-EP. Horseplay on mukana peräti kolmena versiona, eli LP, single ja tuo At the soundilla oleva liveversio.

Alkuvuodesta -77 yhtye otti toiseksi kitaristiksi ex- Kursaal Flyersin Graeme Douglasin ja tämä merkitsi sitä, että yhtyeen soundi muuttui kirkkaammaksi ja tyyli popimmaksi. Lisäksi yhtye sai hänestä hyvän säveltäjän. Aiemmin pääasiassa Higgs oli tehnyt omat biisit ja ne ovat pääasiassa tylsää bluesrytkytystä. Nyt siis päästään oikeastaan siihen, miksi yhtyeestä alunperin kiinnostuin.

Huhtikuussa -77 ilmestyneen singlen A-puolella on vielä Higgsin tylsä I might be lying, mutta B-puolen tekijöinä ovat jo Douglas ja manageri Hollis. Ignore them antaa jo hieman kuvaa yhtyeen uudesta tyylistä. Listasijoitus oli nyt 44.

Paria kuukautta myöhemmin kaupoissa oli taas live-EP, At the Sound of Speed, jolla on 3 omaa biisiä ja J. Geils Bandin Hard drivin’ man. Olemassa on myös erittäin harvinainen 12-tuumainen versio, jonka B-puolen täyttää 10-minuuttinen On the run. Listasijoitus oli 56.

Bändi kiersi myös ahkerasti Jenkkejä. He tekivät siellä 58 keikkaa 56:ssa päivässä! Lisäksi tehtiin Euroopan kiertue Radio Starsin ja Squeezen kanssa. Rods kävi myös Oulun Kuusrockissa soittamassa ja päätyivät putkaan ja ajettiin maasta pois. Steve Nicol soitti myös huumoripunkbändi Snivelling Shitsin sinkulla Terminal stupid.

Do Anything You Wanna Do

Do Anything You Wanna Do -sinkku

Seuraava single räjäytti potin. Se ilmestyi pelkällä Rods-nimellä. Hollisin ja Douglasin tekemä Do anything you wanna do on todella tarttuva popkappale hyvällä tekstillä ja se nousikin brittilistojen yhdeksänneksi. Jos ei muita biisejä ole bändiltä kuullut, niin luulen, että ainakin tämän. Ellei Rodsien versiota, niin sen levytti suomeksi Pelle Miljoona nimellä Lähdetään kiitämään.

Muita versioita voisi nyt mainita vaikka Mike Monroe, Soul Asulym ja Wolfmen. B-puolen Schoolgirl love on yllättäen Masters/Douglas-tekele, laulusolisti kun ei pahemmin biisien tekoon osallistunut. Singlestä on myös 12-tuumainen versio ja radiopromo, jossa molemmilla puolilla on tuo sama hitti. USA-painoksen B-puolella on Ignore them ja bändin nimikin vielä Eddie & the Hot Rods.

Marraskuussa -77 oli kaupoissa loistava LP Life on the line hienoilla avattavilla kansilla. Levyn aloittaa Do anything…, mutta onneksi se ei ole levyn ainoa hyvä biisi. Seuraava Quit this town (tuleva single) on myös hienoa poppia ja Telephone girliä lukuunottamatta uutta hienoa Rods-soundia (bändi oli kyllä oikeasti taas Eddie & the Hot Rods). Tuota ja levyn päättävää 8-minuuttista Beginning of the endiä lukuunottamatta kaikkia biisejä on ollut tekemässä Douglas.

Beginning… on ainoa Higgsin biisi levyllä. Muita kohokohtia parin mainitun lisäksi ovat (and) Don’t believe your eyes, joka olisi ollut myös hyvä singlevalinta. Suomeksi sen levytti Säkä nimellä Miks’ astuin sinne sisään Elämä voittaa-LP:lleen v. 1980. Listoilla levy oli sijalla 27. CD-versiolla on 9 bonusbiisiä. Tuottajana toimi Hollis.

1977 ilmestyi myös merkillinen Rods-niminen levy, jossa on yhtyeen livebiisejä vuodelta 1976 ja 1977, näissä ei siis soita Douglas, mutta joissain kyllä Lew Lewis. Tätä nyt tuskin mistään löytää, koska sitä on tehty korkeintaan sata kappaletta.

Thriller

Jouluksi tuli parikin singleä. Quit this town/Distortion may be expected, B-puoli on silkkaa täytettä ja A-puolihan on siis hyvää poppia Do anythingin hengessä. Listoilla sijoitus jäi kuitenkin vain 36:ksi. Toinen single oli itsensä MC 5:n Rob Tynerin kanssa tehty Till the night is gone/Flipside rock, joka ei sitten taas herättänyt mitään huomiota.

Samana talvena Rods teki Euroopan kiertueen Ramonesin ja Talking Headsin kanssa. Bändillä tuntui menevän lujaa. Alkuvuodesta ilmestyi 12-tuumainen EP, jolla on LP:n nimibiisi ja liveversiot biiseistä Do anything…, What’s really going on ja Why can’t it be. 7-tuumaisella on Life on the line ja Do anything…

Lisäksi bändi lähti takaisin jenkkeihin kiertueelle jo tuttujen Talking Headsin ja Ramonesin kanssa. Uusia levyjä ei sitten 1978 ilmestynytkään, vaan bändi valmisteli uutta LP:tä tekemällä demoja. Steve Nicol kylläkin soitti Johnny Thundersin LP:llä So alone biisissä Downtown ja Gray useammassakin biisissä. ja Gray ja Nicol soittavat myös Thundersin EP:llä Real times, joka tosin julkaistiin vasta 2014. He olivat myös Henri Paulin kanssa yhtyeessä Fantomes, joka levytti pari kokoelmabiisiä.

Media Messiahs -single

Tammikuussa -79 ilmestyi uusi single Media messiahs/Horror through straightness, jonka A-puoli on ihan hyvää jatkoa edelliselle levylle, joskin hieman vaisuhko, B on pitkä ja tylsä instrumentaali. Seuraava single Power and the glory/Highlands one, hopefuls two on sitten kummaltakin puoleltaan hyvää tavaraa ja olisi ollut parempi julkaisu pitkän tauon jälkeen ensimmäisenä. Nyt ei kumpikaan saanut listasijoitusta.

Uudelta LP:ltä oli lupa odottaa hyvää. Mutta helmikuuksi -79 ilmestynyt Thriller ei ihan lunasta noita odotuksia. Levyllä on kyllä nimekkäitä vierailijoitakin; Linda McCartney taustalaulussa, Lee Brilleaux huuliharpussa ja Jools Holland kosketinsoittimissa.

Levyllä on muutama hieno biisi eli nuo singlejen A-puolet (B-puolia ei ole mukana) ja yllättäen Higgsin tekemä Circles, joka on ehkä levyn paras biisi Power and the gloryn ohella. Huomioitavaa on, että Hollis ei ollut enää yhtyeen manageri, vaan Harry Maloney. Häntä ei siis ole enää biisintekijänäkään mukana.

Suurin osa levystä ei jaksa kauheasti innostaa, mutta yhtye pääsi vielä viimeisen kerran listoille, sijalle 50. He olivat pitkällä levytystauolla menettäneet hittibiisin aiheuttaman nostatuksen ja punkin aikana yli vuoden levytystauko oli ikuisuus. CD-versiolla on nyt vain 2 bonusta, eli edellisten sinkkujen B-puolet. Tuottajana toimi mm. Motorsin hitin Airport tuottanut Peter Ker.

Fish And Chips

Keväällä -79 Paul Gray tuurasi Membersin kiertueella heidän basistiaan Chris Paynea tämän uuvahtaessa jatkuvan keikkailun alla. Island tiputti Hot Rodsit, koska menestys ei ollut enää entisenlaista. He tekivät epäonnistuneen Englannin kiertueen ja alkoivat tehdä uusia demoja.

Elokuussa saatiin aikaan uusi sopimus EMIn kanssa. Sitten Douglas sai kenkää väkivaltaisen käytöksensä takia ja alamäki vain syveni. Douglas teki myöhemmin EP:n Engineersin kanssa ja on julkaissut pari soololevyäkin. Tammikuussa Gray liittyi kahden LP:n ajaksi Damnediin ja myöhemmin hevibändi UFOon! Tilalle tuli Tony Cranney.

Maaliskuussa -80 ilmestyi kolmen biisin single At night/You better run – Looking around, mutta menestys jäi vaisuksi. Douglasin A-puoli on kuitenkin ihan kelpo tekele, 2 muuta eivät taas oikeastaan mistään kotoisin.

Uutta LP:tä mentiin tekemään Al Kooperin (hän myös soittaa levyllä koskettimia ja kitaraa) johdolla kesällä -80. Ilmestymistään tuo Fish’n’chipsiksi nimetty LP sai odottaa aina huhtikuuhun -81, siis Englannissa, USAssa se ilmestyi jo 1980. Sitä ennen ilmestyi marraskuussa -80 single Wide eyed kids/Leave us alone, jota kukaan ei kai huomannutkaan (B-puoli on ok). Tätä ei edes kuvakannella julkaistu.

Mutta tuohon LP:seen. Vaikka se meni monelta ohi, se ei ole täysin toivoton. Nimibiisi ja sen toinen versio ovat täysin turhia kylläkin. Niiden lisäksi levyllä on 9 biisiä, joista peräti 4 on covereita. Outsidersin Time won’t let me nousee levyn kovimmaksi esitykseksi, muut vieraat ovat Crack the Skyn We want mine, tuo jo singlenäkin ilmestynyt Young Rascalsien You better run ja Taj Mahalin Farther on down the road, joka ei todellakaan istu bändille. Omista parhaimmiksi nousevat HiggsinThis is today ja Call it quits.

Singleksi revittiin vielä käsittämättömästä syystä Farther on down the road ja levyn nimibiisi, jälleen ilman kuvakantta. Vuonna 2000 ilmestynyt CD-versio sisältää taas varsin kattavan bonusbiisimäärän sinkkujen A- ja B-puolia ja demoja, joista suurimmalla osalla on mukana vielä Douglas ja Gray, onhan Douglas monet niistä biiseistä tehnytkin.

Tämän levyn ylimääräiset biisit ovatkin Rodsien CD-sarjan mielenkiintoisinta antia (joskaan ei nyt aivan huippuluokkaa), sillä mukana on biisejä, joita ei ole aiemmin julkaistu missään muodossa. Mukana on esim.versio Springsteenin The ties that bindista ja Small Facesin I got minesta. Bändin omat biisit ja nuo vieraatkaan Brucen biisiä lukuunottamatta eivät kuitenkaan ihmeellisiä ole.

Tähän katkesikin bändin ura sillä erää ja edessä oli noin kolmen vuoden tauko. Masters liittyi Inmatesiin, jossa lauloi parin LP:n ajan ja Nicol soitti One the Jugglerin ensi-LP:llä. Hän teki myös parin Heartbreakers-äijän kanssa Heroes-nimellä sinkun 7 day weekend/Too much junkie business.

One Story Down

1984 bändi kokoontui yhteen kokoonpanolla Masters, Nicol, Cranney ja uusi mies Warren Kennedy (kitara). Tehtiin single Fought for you/Hey tonight, jonka A-puoli on Kennedyn biisi ja B-puoli CCR:ää vuonna -85. Samana vuonna ilmestyi myös Ranskassa äänitetty mini-LP One story town, jolla ei ole uusia biisejä muita kuin Nils Lofgrenin Moon tears.

Single: Fought For You

Kennedy soitti myös USAlaisessa Violent Childrenissä ja tähän hän sitten keskittyikin jatkossa ja myöhemmin Bunny Starsiin. Levyn jälkeen basistiksi vaihtui Russell Strutter, mutta eipä bändistä juuri mitään kuultu ennenkuin 1992 tunnetuin kokoonpano koottiin yhteen Euroopan kiertuetta varten, mukana oli siis myös Douglas.

Tämän jälkeen kolmikko Masters, Nicol ja Gray päättivät jatkaa yhdessä. Douglas käyttäytyi edelleen huonosti ja Higgs ei ollut enää kiinnostunut soittamisesta (hän kuoli 2013). Tilalle tuli Steve Walvyn Dr. Feelgoodista, joka oli lopettanut kiertämisen Lee Brilleauxin keuhkosyövän takia. Pian hänet korvasi kuitenkin Manfred Mann Earthbandin Mick Rodgers.

1992 ilmestyi myös yhtyeen ekat demot sisältävä cd Canvey 2 Island. Kokoelmia oli tullut aiemminkin ja tulisi ilmestymään tasaisesti.

Gasoline Days

Yhtyeelle tarjottiin yhden albumin sopimusta japanilaisen Creative Man Recordsin kanssa ja 1994 äänitettiin uusi levy Gasoline Days. Kesällä kierreltiin monilla eurooppalaisilla festareilla ja -96 alussa Rodgers palasi Earth Bandiin. Tilalle astui ”Madman Keyo”. Lähdettiin 40:n keikan Englannin kiertueelle huhtikuussa ilmestyi tuo uusi levy. Biisit ovat kaikki Grayn tekemiä, Human touchissa on mukana myös Masters. Se ei kovin mairittelevia kehuja saanut. Bändi tosin itse väitti toisin. Lokakuussa Nicol joutui leikkaukseen ja hänen tilallaan oli sillä aikaa Jess Phillips.

Vuonna 1997 oli vuorossa parin viikon Saksan kiertue ja sen jälkeen kierrettiin muuta Eurooppa ja Skandinaviaa (vaan ei Suomea). Gray kärsi tinnituksesta ja joutui lopettamaan vuonna 1999. Nykyään hän tosin soittaa yhtyeissä Professor and the Madman ja Sensible Gray Cells.

Muutenkin kokoonpano meni uusiksi; Masters jäi ainoaksi alkuperäisjäseneksi, kitaraan tuli Gary Loker, Rumpuihin Simon Bowley (Nicolin veljenpoika) ja bassoon Ian ”Dipster” Dean. Itse asiassa Gray on mukana vielä 1998 julkaistulla livelevyllä Live at the Paradiso, joka siis on äänitetty tuolla Amsterdamissa sijaitsevassa keikkapaikassa.

Luvly Ol' Job

Vuonna 2001 julkaistiin Luvly ol’ job, jota oli myynnissä vain bändin itsensä kautta. Siinä on sekä liveä, että studiota.

Loker joutui pian syrjään, koska oli hieman tapaturma-altis (mm.mursi jalkansa kolmesta kohtaa kahdeksansissa Lee Brilleauxin muistokonsertissa) ja kärsi muutenkin terveysongelmista. Tilalle tuli Richard Holgarth, joka oli aiemmin soittanut mm. Gangstersissa sekä Attila the Stockbrokerin ja John Otwayn kanssa. Toiseen kitaraan tuli vielä ex-Receeders Chris Taylor ja tehtiin uusi levy Better late than never (Taylor ei soita levyllä, vaikka hänet on siihen merkittykin).

Kahta coveria lukuunottamatta kaikki biisit ovat Holgarthin tekemiä. Samana vuonna ilmestyi vielä Japanissa julkaistu livelevy Right for the night, jonka 10 ensimmäistä biisiä löytyvät myös seuraavana vuonna ilmestyneeltä DVD:ltä Live 2005.

Yhtye kiersi edelleen ahkerasti ympäri maailmaa ja uusi levykin oli ulkona jo niinkin aikaisin kuin lokakuussa 2006. Nimenä oli Been there, done that. Siinä on ainakin yksi kova biisi, levyn aloittava Why should I care?, jonka Holgarth oli tehnyt vanhalle bändilleen Pete the Meat & the Boys. Alkuperäinen versio oli äänitetty jo 70-luvulla, mutta se julkaistiin vasta 2004. Ihme, etteivät he päässeet silloin levyttämään, tuo biisi ja pari muuta julkaistua (2004 siis) ovat sen verran kovaa tavaraa.

Nykyään bändin jäsenistä suurin osa on jo kuollut. Muista biiseistä en tiedä, mutta mainittakoon, että jostain syystä levyllä on coverversio Born to be wildista.

Tämä jäikin viimeiseksi uutta materiaalia sisältäneeksi levyksi (ainakin toistaiseksi). Live- ja kokoelmalevyjä kylläkin julkaistiin yhä ja keikkailu jatkui ja bändi saatiin taas Suomeenkin. 2014 he tekivät keikat Tampereella, Turussa ja Helsingissä. Turussa heidät näinkin ja hyvähän tuo oli.

2015 ilmestyi vielä joulusingle It feels like Christmas, joka on kyllä hyvä biisi ja sen laulaa joku muu kuin Masters. Biisi oli mukana myös Punk Rock Christmas -kokoelmalla. Tammikuussa 2016 Rods esiintyi vielä Helsingissä. Bändi ilmoitti pikkuhiljaa vetäytyvänsä kiertueilta, mutta tekivät ainakin 2019 kiertueen Stiff Little Fingersin kanssa. Huhtikuussa 2019 tehtiin juhlakeikka nimellä Done everything we wanna do, jolla oli mukana bändin vanhoja soittajia ja näiden lisäksi mm. Captain Sensible, Duncan Reid ja Membersin JC Carroll.

Barrie Masters oli ilmoittanut lopettavansa vuoteen loppuun mennessä, mutta kuolema ehti ennen sitä. Hän kuoli 2.10.2019.

Bändi ei kuitenkaan lopettanut tähän, vaan on edelleen olemassa. Ian Dean siirtyi bassosta lauluun ja bassoon tuli Mic Stoner. Pitkäaikaisjäsenet Simon Bowley ja Richard Holgarth ovat yhä mukana.

Discografia

  • 7″:Writing on the wall/Cruisin’ (Island WIP 6260) 3/1976
  • 7″:Wooly bully/Horseplay (WIP 6306) 6/1976
  • 7″EP:LIVE AT THE MARQUEE (IEP 2) 8/1976
  • 96 tears – Get out of Denver///Gloria – Satisfaction
  • 7″:Get out of Denver/Teenage depression (IS-082) 1976
  • 7″:Teenage depression/Shake (WIP 6354) 10/1976
  • LP:TEENAGE DEPRESSION (ILPS 9457) 11/1976
  • 7″:I might be lying/Ignore them (always crashing in the same bar) (WIP 6388) 3/1977
  • 7″EP:AT THE SOUND OF SPEED (IEP 5) 6/1977
  • Hard drivin’ man – Horseplay///Double checkin’ woman – All I need is money, 12-tuumaisella b-puolella On the run
  • 7″:Do anything you wanna do/Schoolgirl love (WIP 6401) 7/1977, myös 12-tuumaisena
  • 7″:Do anything you wanna do/Ignore them (always crashing in the same bar) (IS-093) 1977
  • LP:RODS (Island Records RODS 1) 8/1977
  • LP:LIFE ON THE LINE (ILPS 9509) 11/1977
  • 7″:Quit this town/Distortion may be expected (WIP 6411) 12/1977
  • LP:RACING CARS/EDDIE AND THE HOT RODS:Stereo Pop Special-149 (BBC Transcription Services CN 2815/S) 1977
  • ”:Til’ the night is gone/Flipside rock (WIP 6418) 12/1977 Rob Tynerin kanssa
  • 12″EP:Life on the line – Do anything you wanna do (live)///What’s really going on (live) – Why can’t it be (live) (12 WIP-6436) 3/1978
  • 7″:Life on the line/Do anything you wanna do (WIP-6436) 3/1978
  • 7″:Media Messiahs/Horror through straightness (WIP-6464) 1/1979
  • 7″:The power and the glory/Highlands 1, hopefuls 2 (WIP-6474)1979
  • LP:THRILLER (ILPS 9563) 1979
  • 7″:At night/You better run – Looking around (EMI 5052) 3/1980
  • LP:FISH’N’CHIPS (EMI America SW-17037) 1980 USAssa, Englannissa vasta 1981 (EMC 3344)
  • 7″:Wide eyes kids/Leave us alone (EMI 5110) 11/1980
  • 7″:Farther on down the road/Fish’n’chips (EMI 5160) 4/1981
  • 7″:Fought for you/Hey tonight (Waterfront WFS 9) 2/1985
  • mini-LP:ONE STORY TOWN (live) (Waterfront WF 023) 9/1985
  • LP:CURSE OF THE HOT RODS (Hound Dog 002) 1990
  • CD:DOING ANYTHING THE WANT TO DO – 18 HOT ROD ROCKERS (Anagram CDMGRAM 108) 11/1990
  • flexisingle:MARYLAND COOKIES/EDDIE AND THE HOT RODS:Fakes – Ties that bind (Hartbeat! 12) 1991 Hartbeat-lehden mukana
  • CD:CANVEY 2 ISLAND (THE FIRST STUDIO DEMOS) Strychnine CD 001) 1992
  • CD:THE END OF THE BEGINNING – THE BEST OF (Island Masters IMCD 156) 4/1993
  • CD:LIVE & RARE (Receiver RRCD 177) 8/1993
  • CD:TIES THAT BIND (DojoCD 173) 2/1994
  • CD:BBC RADIO 1 LIVE IN CONCERT (Windsong WINCD 062) 6/1994
  • CD:GASOLINE DAYS (Creative Man 008) 1996
  • CD:GET YOUR ROCKS OFF (Skydog 622412) 3/1996
  • CD:LIVE AT THE PARADISO (Pub Records PUB 003 CD) 1998
  • CD:DO ANYTHING YOU WANNA DO (Spectrum Music 544 332-2) 2000
  • CD:LUVLY OL’ JOB 2001
  • CD:BETTER LATE THAN NEVER (Voiceprint VP370 CD 2005
  • CD:RIGHT FOR THE NIGHT (Voiceprint VP390CD) 2005
  • CD:BEEN THERE DONE THAT (Voiceprint VP399CD) 9/2006
  • CD:THE SINGLES COLLECTION Captain Oi! AHOYCD 308) 2009
  • CD:35 OF TEENAGE DEPRESSION 2011
  • 2CD:DO ANYTHING YOU WANNA DO – THE BEST OF (SPECTRUM MUSIC SPECXX 2089) 2012
  • CD:LIVE AT THE RAINBOW 1977 (Cherry Red CDPUNKD 159) 2013, mukana dvd
  • 2CD: 2 SIDES – A COLLECTION OF RECENT STUDIO AND LIVE RECORDINGS (Wienerworld Presentation WNRCD 5073) 2014
  • 2CD:STAGE AND STUDIO (WIENERWORLD WNRCDV 5082) 2015, mukana DVD
  • CDrsingle:It feels like Christmas (RodHot Records) 2015
  • 5CD:THE ISLAND YEARS (Caroline Records CAROLR084CD) 2018
  • CD:NEW YORK:LIVE (Angel Air SJPCD624) 2020

Videot

  • VHS:LIVE AT THE BOTTOM LIBE, SHEPHERDS BUSH (Barn End Productions BE 126) 1996
  • DVD:DO ANYTHING YOU WANNA DO (Cherry Red Films CRDVD77) 2005
  • DVD:LIVE 2005 (Voiceprint VODVD21) 2006

– V. Vahtera

spot_img