Audiotohtori – Unohdetut räkkilaitteet, loistavat soundit

Aiheeseen liittyvää

Viikon Kovin Biisi: VKB 18/24

Nämä kilpailijat kisaavat Viikon Kovimman Biisin tittelistä. Katso yksityiskohdat tästä.

Tapio Kujala valittu Taideyliopiston vararehtoriksi

Tapio Kujala valittiin Taideyliopiston koulutuksesta vastaavaksi vararehtoriksi. Valinnassa korostettiin hänen johtamiskokemustaan ja laajoja verkostoja.

Teurastamon kesä tarjoilee monipuolista ohjelmaa Helsingissä

Teurastamon kesä täyttyy moninaisista tapahtumista Helsingin sydämessä, joista nauttivat kaikenikäiset kaupunkilaiset.

Visuaalisen taiteen kehityshanke Vauhdittamo aloittaa Vaasassa

Suomen Kulttuurirahaston visuaaliseen taiteeseen keskittyvä Vauhdittamo-hanke starttaa Vaasassa sparraten pohjalaisia taiteilijoita ja tarjoten yleisöluentoja.

Malilainen musiikin legenda Oumou Sangaré palaa Suomeen pitkästä aikaa

Maliasta kotoisin oleva Grammy-palkittu Oumou Sangaré tuo syvän lauluäänensä ja karismaattisen läsnäolonsa Helsingin Savoy-teatteriin syyskuussa.

Jaa somessa

Audiotohtorin vastaanotolla – Osa 1.

Vuosituhannen alusta nopeasti kasvaneen digitaalisaation myötä yhä useammat harrastelija- ja ammattimuusikot ovat siirtyneet käyttämään fyysisten laitteiden sijasta DAW-plugineja js-softia äänen tuottoon ja muokkaukseen. Digiloikan ovat kokeneet erityisesti syntetisaattorit sekä efektilaitteet.

Monia näitä 90-luvun räkkilaitteita on mahdollista löytää esim. eBaysta varsin kilpailukykyiseen hintaan, joten useammankaan lootan hankkiminen ei tuota ongelmia pienelläkään budjetilla.

Räkkilaitteiden kulta-ajalta 80-90-luvulta on peräisin lukuisia klassikkolaitteita, jotka näkevät vielä käyttöä tänäkin päivänä. Näihin lukeutuvat esimerkiksi kolmen suuren syntikkavalmistajan hittituotteet Korg M1, Yamaha DX7 ja Roland D50 sekä niiden moduuliversiot, joiden arvo on käytettyjen markkinoilla säilynyt hyvin, tosin välillä heilahdellen trendien mukaan. Lisäksi on suuri joukko laitteita, jotka eivät jostain syystä nousseet niin suureen suosioon muusioiden keskuudessa kuin olisi voinut kuvitella. Syitä ovat esimerkiksi myöhästynyt lanseeraus tai jokin sujuvan käytön estävä ongelma, kuten kohinan määrä tai käyttöliittymäbugi.

Roland JV-1010
Roland JV-1010 -räkkimoduuli

Tai sitten vain yleisön odottamattoman huono vastaanotto jostain järjettömästä syystä. Yksi tällainen väliinputoajalaite on Roland JV-1010 – syntikkamoduuli, joka julkaistiin suositun JV-1080-moduulin jälkijunassa fyysisesti pienempänä versiona kyseisestä tuotteesta. Ehkä juuri fyysisen pienuuden vuoksi moni ei tiennyt, että kyseessä on sisällöllisesti jopa monipuolisempi laite kuin isoveljensä; JV-1010:ssä on vakiona sisäänrakennettu Session-laajennuskortti, kun taas JV-1080:iin se on ostettava aina erikseen. Miinuspuolena JV-1010:ssä on rajalliset editointimahdollisuudet suoraan laitteesta, vaikkakin täysin samat äänenmuokkauseditoinnit onnistuvat kytkemällä laitteen tietokoneeseen.

Alesis oli 90-luvulla suuri nimi erityisesti harrastelijamuusikoiden keskuudessa. Firman maltillisesti hinnoitellut tuotteet kuten 3630-kompressori sekä Micro-, Nano- ja Pico-prefiksillä varustetut räkkilaitteet olivat monen kotimuusikon suosiossa. Näiden laitteiden hinnan vuoksi komponenteissa oli jouduttu luultavasti säästelemään, ja kohinan vuoksi näitä näki harvemmin ammattilaisympäristöissä.

Nykypäivänä esimerkiksi Alesis Nanoverb -efektiyksiköitä löytyy käytettynä varsin huokeaan hintaan monien siivotessa ullakoitaan ja siirtyessä käyttämään DAW-plugineja. Tästä syystä on helposti mahdollista saada käyttöönsä useampia kyseisiä laatikoita, joilla saa mukavasti katuuskottavuutta omaan kotistudioon nappulamäärän lisääntyessä. Mutta vaikka lisääntynyt laitemäärä onkin mukava juttu, varsinainen hyöty useamman laitteen hankkimisessa on yhdistelmien mahdollistaminen.

Rautalaitteet tuovat plugineihin verrattuna helpommin toteutettavaa epälineaarisuutta ja arvaamattomuutta – on esimerkiksi mahdollista erilaisia kaikuja ketjuttamalla mahdollista saada eeppisen kuuloisia yhdistelmiä pitkästä huone- ja hallikaiusta. Nämä voi myös saada resonoimaan tai oskilloimaan hienosti maltillisella takaisin- tai ristiinkytkennällä, esimerkiksi L- ja R-kanavia sekoittamalla, puhumattakaan mikäli hienoisesti moduloi kaikua esim. flangerilla ja syöttää seuraavaan kaikuun. Myöskin pieni rahina tai signaalin klippaus jossain yksikössä saattaakin kuulostaa musikaaliselta ulostulossa – tällaista tuskin tulisi toteutettua pelkästään DAWin sisällä.

Ainoa miinuspuoli tässä budjettikaluston ketjuttamisessa on lisääntynyt kohina audiosignaaliin. Tämän vuoksi onkin tärkeää pyrkiä eliminoimaan kohdinasta mahdollisimman paljon esimerkiksi alkuperäisen lähtösignaalin nostamisella mahdollisimman suuritasoiseksi sekä pitämällä efektibokseissa lisätyn tason mahdollisimman pienenä. Laadukkaat kaapelit ja virtalähteet sekä power-conditionerit auttavat hieman, mutta monesti nämäkään eivät riitä mikäli itse laitteiden komponentit aiheuttavat kohinaa. Laitteiden väliin voi kokeilla lisätä tässä tapauksessa kohinanpoistoprosessoria tai yrittää hallita kaikua muulla dynamiikkaprosessorilla, kuten gatella tai expanderilla.

Monia näitä 90-luvun räkkilaitteita on mahdollista löytää esim. eBaysta varsin kilpailukykyiseen hintaan, joten useammankaan lootan hankkiminen ei tuota ongelmia pienelläkään budjetilla, ja mahdollistaa parhaimmillaan monimuotoiset nostalgiansävytteiset äänimaisemat.

– A. Sorsa

spot_img