[likebtn theme=”custom” lang=”fi” dislike_enabled=”0″ i18n_like=”Emotion Zine -tykkäys” ef_voting=”heartbeat” rich_snippet=”1″ position=”top” html_before=”

” html_after=”

” bp_notify=”0″]

• Tapaus Vahtera: 28.3.2022

  Juma, kipsi viimein pois! Ikuisuudelta se tuntuikin.

  Toinenkin bändiläinen pääsee tänään sairaalasta, niin jos täs viimein vois jotain alkaa tekemäänkin.

  Vaikka eihän tässä vielä voi hyppiä ja juosta, mutta kun pääsee ihan kunnolla suihkuunkin, niin siinä on jo aluksi luxusta, heh.

  – V. Vahtera

• Tapaus Vahtera: 25.3.2022

  On tää kans.

  Ekaks ite teloo itsensä ja nyt Jiri on melkeen 40:n asteen kuumeessa. Meni tänkin viikon treenit.

  Tää levynjulkasukin on jo ihan farssia. Eipä siihen voi itse mitenkään vaikuttaa, mut jotenkin tuntuu, et hautaan täs kai ehtii ennen, ku mitään julkasuu tulee. Maaliskuu on lopuillaan ja sillee.

  Seuraavaks tulee kai soiteltua Kaukosen Pasin keikalla parit biisit Bassossa ens kuussa. Ja sit on Variksen duokeikka joko Variksessa tai ulkona Vappuna.

  – V. Vahtera

• Tapaus Vahtera: 19.3.2022

  Näin sitä taas viikonloppua tylsistellään koneen ääressä.

  Kirjastosta varattuna Marco Kososen Bändilaboratorio ja uusi Leevi & The Leavings-kirja. Heh, mitähän levykauppa X:ssä on mietitty tänään, kun eilen ilmestyi uusintapainos Problemsin Yleisön pyynnöstä -LP:stä (vain 100 kpl) ja kun ei itse oikein viel pysty tonne kaupungille käppäilemään menemään, tai ehkä pystyis, mutta niin, kuitenkin, mutsi oli käymässä ja annoin sille rahaa ja sanoin, että samalla kun lähdet Saloon, niin käy tuolla Turun keskustassa hakemassa mulle tällainen levy, siinä osoite ja levyn nimi.

  Se oli siellä heti kun kauppa aukes ja antoi lapun myyjälle ja totesi, että haluan tämän levyn. Niin, että luulikohan ne sitä faniksi? No eihän Tumppi oo ku reilut 9 v. mutsia nuorempi. Kaipas tonkin levyn arvostelun tässä pistän joku päivä, vaikka on alunperin ilmestynyt jo 1981.

  Ei oo itellä ollut kuin nauhotettuna aiemmin ja kuitenkin levy on mun mielestä bändin paras. Niitä Problemsin vanhoja levyjä ei vaan oikein mistään ole aikoihin saanut järkevään hintaan ja monet jäivät aikanaan ostamatta syystä että silloin oli niin pirusti hyviä levyjä ja rahaa hyvin vähän, jälkimmäinen asia pätee kyllä vieläkin, mutta sentään joskus jotain.

  – V. Vahtera

• Tapaus Vahtera: 15.3.2022

  Oli aamulla ekat Persoonallisuushäiriö-treenit sitten Porin keikan tammikuussa. Ja näkin ilman rumpalia, kun sattuu olee päivällä töissä ja Jiri eli basisti menee iltaan.

  Kai me nä uudet biisit saadaan joskus äänityskuntoon, kun aikakin alkaa olemaan sellainen, että vois keikalle päästä, ainakin parit ois tiedossa.

  Vajaat pari viikkoa vielä tää perkulan kipsi ja sit kai voi vähän enemmän tästä elosta nauttia, ilmatkin on hienoja.

  – V. Vahtera

• Tapaus Vahtera: 13.3.2022

  Jeps, hieno keikka ja tolle bändille ainakin pari tulossa tänä vuonna ja joskus täs keväällä Persoonallisuushäiriön kanssa myös Tampereelle.

  Tunnelmakin paikassa oli sellanen, et oisin kyllä halunnu nähdä loputkin bändit, mut eräällä seurueesta oli kiire Turkuun, ni olihan se sit mukaan mentävä.

  Meillä oli hyvä saksofonisti yhes biisissä, harmi, ettei Ratsian Elämän sykkeellä oo enempää saksofoni-biisejä, sen verran hyvältä kuulosti.

  Maistoin pitkästä aikaa kaljaakin, mut ei sentään känniin asti, ni ei tarvii täs muuta olla ku väsynyt.

  – V. Vahtera

• Tapaus Vahtera: 11.3.2022

  Huomenna keikalle sitten Tampereelle.

  Sain perkula vielä neulottua farkun lahkeet kipsin päälle, ettei tarvitse verkkareissa lähteä. Nyt ei kyllä sitten suihkuun enää mennä eikä näitä riisuta ennen sunnuntaiaamua!

  Kaipa se siitä sitten onnistuu keikka näinkin. Toinenkin kitaristi siellä kaatuili, mut sano pystyvänsä soittamaan.

  Kirjoitin tossa myös turkulaisen Wrum-yhtyeen tarinan ajankuluksi, mutta en meinaa sitä vielä lähettää pääkallopaikalle edes, kun entisiä on jonossa niin perkulasti. Ja kirjastoon on saapunut mulle uus Irwin-kirja, pitää ensi viikolla hakea pois.

  – V. Vahtera

• Tapaus Vahtera: 4.3.2022

  Tässä jotenkin huomaa, että on tämä ihmisen elämä aika lyhyt.

  Taas on viikonloppu, vaikka se mielestäni just oli. Ja siis oon ollut selvä tässä yli 2 viikkoa ja päivät menee suurinpiirtein yhtä nopeasti, kuin tossa ku dokas päivittäin.

  No tähän kipsi jalassa-olemiseen kai turtuu ja siihen, että joka päivä on suht samanlainen kuin eilinen. Se on b-luokan kauhufilmejä netistä, lukemista ja jotain roskaa telkkarista. No sain päivitettyä/korjailtua kaikki bändijutut ja todellakin oisi tarkoitus mennä viikon päästä keikallekin, kun herra lääkäri oikein antoi luvankin.

  Pakkohan se on sielläkin yrittää olla selvä, nyt siihen on kyllä tottunutkin jo. Sen sijaan ihmisten ilmoille ei kauheesti tee mieli, kun en oo ollut ku tyksissä viimeisten parin viikon aikana. Olisi hienoa päästä riehumaan tuolla lavalla, mutta se nyt jää väliin tällä kertaa.

  – V. Vahtera

• Tapaus Vahtera: 26.2.2022

  Täytyy sanoa, että viime aikoina on tullut kaiken maailman b- ja ö-luokan kauhuleffat tutuiksi. Luulin jo huonoimmat nähneeni, mutta aina löytyy.

  Kitaraan ei viitsi koskea, kun uskoisin että kompuroin sen rikki. Siispä tyydyn vain katselemaan ohjelmia ja kirjoittamaan. Tai nyt taitaa olla jälkimmäinenkin vähäksi aikaa tyhjentävästi tehty.

  Tuo viimeisin Members-juttu oli (taas) niin pitkä ja monimutkainen, että luulen etteivät bändin tyypit itsekään bändinsä juonenkäänteitä muista (niinkuin varmaan on monilla näistä bändeistä, missä kokoonpano vaihtuu jatkuvasti).

  Ja Oasis-kirja on hyvä. Tykkäsin, vaikka en bändistä siis kauheasti. Tai sitten olen niin turtunut, että mikä vain kelpaa.

  – V. Vahtera

• Tapaus Vahtera: 22.2.2022

  Juma, 22-sivun Members-yhtyejuttu kahes päivässä. Huomaa, et on helvetin tylsää, juttuja taitaa olla jo 6-7 julkaisematta, et tässä ois varmaan jo kirjan verran tavaraa, ihan noista brittibändeistä.

  Pitää tarkastaa vielä toi.

  Seuraavaks kantsiiki varmaan julkasta se suomalaisen Loose Prickin juttu, tai en mä tiedä. [Asia kunnossa. toim. huom.] Siel on ainaki se, X-ray Spex, Starjets, Lurkers, Rich Kids ja tää, en muista oliko joku muu vielä, mut ainaki nää.

  – V. Vahtera

• Tapaus Vahtera: 19.2.2022

  No niin, yks bändijuttu taas valmis.

  Ja täs ehkä jopa Tampereen keikkakin tehdään, vaiks tällä hetkellä ei vois paljon paskemmat fiilikset olla. Mutta eihän asioille jälkeenpäin mitään voi ja näillä mennään.

  Melkeen osaan jo näillä kepeillä kävellä.

  – V. Vahtera

• Tapaus Vahtera: 18.2.2022

  Jaaha, jalka murtunut, eli 6 viikkoa kipsiä.

  Voi olla, että kolmen viikon päästä oleva keikka jää väliin. Kyydillä vois ehkä Tampereelle yrittääkin, mutta en kyllä onnibussiin rupea kapuamaan, ku en vielä osaa noilla kepeillä ees kävellä.

  52-vuotiaaksi ehdin elää ennen ku ekaa kertaa näin kävi. Vituttaa ankarasti, eilen ois treenitkin saatu järjestettyä, mutta minkäs teet, olin tyksissä 6 tuntia, lähinnä odotusaulassa.

  – V. Vahtera

• Tapaus Vahtera: 16.2.2022

  Ihan mukavaa luettavaa toi Oasis-kirja on, ainakin vajaat sata sivua. Täs vaihees tehdään vasta levytyssopimus. Taidan arvostella tän, vaiks tää nyt ei ihan tänään ilmestynyt, mut ei se niin vanhakaan oo.

  Vaiks taidan olla kirjottanu itekin tänne jo kirjallisen, varsinkin, ku ottaa mukaan ne, mitä ei oo julkastu (se Lowdown-arvostelu, et ehtii ensin!).

  Sori, mut ku ei oo muijaa eikä duunii, ni elämään mahtuu vaan rock’n’roll, kirjat, elokuvat… ja vaiks oon nyt viikon ollu selvä, viina. Usein noista ainaki 2 kietoutuu toisiinsa, joskus kaikki 4.

  – V. Vahtera

• Tapaus Vahtera: 15.2.2022

  Aikaa tappaakseni tuli käytyä keskustan kirjastossa. Sieltä Oasis-kirja, kun Irwin-kirjaa saa vielä odottaa. Bändin ristiriidat kiinnostaa enemmän kuin musiikki, toki parilla ekalla on hyviä biisejäkin.

  Enemmän odotan, että vois varata Marco Kosonen uuden Lepakkoluola-kirjan. Pidin kovasti hänen Rock’n’roll Suice Bar -kirjastaan, missä hän kaverinsa kanssa perustaa Kambodzan saarelle baarin. Ja tuo kaveri on mun lapsuuden kaveri, vähän vanhempi tyyppi, ku soitti mulle ekana punkkia joskus vuoden -76 lopulla tai seuraavan alussa. Pieni maailma.

  Lisäksi kauhuleffa, jossa hirviöt ovat allergisia alkoholille ja kaikkien tarvii olla koko ajan kännissä.

  Mieleen tulee romaani, jota aloin kirjoittaa joskus vuoskymmeniä sitten, nimeltä ”Verta alkoholissa”, siinä ydinsodasta selvinneiden piti olla koko ajan kännissä, tai kuolo korjaa, ihmisten elimistö oli muuttunut tuossa sodassa käytettyjen aineiden takia. Eihän siitä valmista tullut, muutama sivu vain, mikä pistettiin yhen pienlehden sivuille.

  Lisäks lainasin kauden 70-luvun legendaarista Cannonia. Kai täs jotenkin saa ajan kulumaan.

  – V. Vahtera

---

Selaa arkistoja vanhempien merkintöjen löytämiseksi.