Täytyy sanoa, että viime aikoina on tullut kaiken maailman b- ja ö-luokan kauhuleffat tutuiksi. Luulin jo huonoimmat nähneeni, mutta aina löytyy.
Kitaraan ei viitsi koskea, kun uskoisin että kompuroin sen rikki. Siispä tyydyn vain katselemaan ohjelmia ja kirjoittamaan. Tai nyt taitaa olla jälkimmäinenkin vähäksi aikaa tyhjentävästi tehty.
Tuo viimeisin Members-juttu oli (taas) niin pitkä ja monimutkainen, että luulen etteivät bändin tyypit itsekään bändinsä juonenkäänteitä muista (niinkuin varmaan on monilla näistä bändeistä, missä kokoonpano vaihtuu jatkuvasti).
Ja Oasis-kirja on hyvä. Tykkäsin, vaikka en bändistä siis kauheasti. Tai sitten olen niin turtunut, että mikä vain kelpaa.
– V. Vahtera
