Näinä aurinkoisina kevät/kesäpäivinä toki pitää vetää mieliala mahdollisimman matalaksi, joten kaivoin esiin vuonna 2003 julkaistun albumin, jonka kutsumanimi on Battlefields.
Eli tällä kertaa levynostona ja suositteluna on puolestaan varhaisempaa Hate Forestin tuotantoa. Joskus aika tekee hyvää levyille, sillä en muistanutkaan kuinka omalaatuinen ja mainio albumi tämä on. Muutenkin yleinen meno poikkeaa todella paljon genrensä muista tuotoksista.
Battlefields on omituinen sekoitus suorastaan droneilua, ambient black metallia ja kansanmusiikkia. Tai jälkimmäisen termin kohdalla on vaikea määritellä asiaa tarkasti. Homma ei ole todellakaan hilipatihippaa haitaria, jota suurin osa folkkiin päin kallistuvasta metallista monesti on.
Yksittäisenä kohokohtana voisin mainita monumentaalisen Our Fading Horizons-kappaleen, joka on ihmeellinen yhdistelmä ambientmenoa, kirkonkellosoundeja, death metal-vokaaleja, painostavaa syntikkamattoa ja marssia kitaroiden kera.
Näiden lisäksi levy puoliksi koostuu naisten laulamista tai oikeastaan rukoilemista kappaleista, jotka muistuttavat tosiaan kansanlauluja, mutta itkuvirret ovat parempi sana kuvailemaan näitä tunnelmaltaan. Eli hilpeät menot voi heittää suoraan alimpaan helvettiin. Albumin päättävä Поминальна on nimittäin yksi ahdistavimmista jutuista, mitä olen koskaan kuullut levytettynä.
Tuttuun Hate Forest-tyyliin lyriikoista ei tiedä kukaan mitään, mutta jotkut ukrainalaiset fanit ovat kuitenkin netissä summaneet hieman sanoitusten teemoja.
Battlefields on todella omintakeinen julkaisu, jota termi underground black metal kuvastaa äärimmäisen hyvin. Tämä ei todellakaan ole musiikkia suurille massoille. Veikkaisin myös, että useat marginaalisempaankin mustaan metalliin ja musiikkiin keskittyneet ihmiset voivat helposti vierastaa tätä Ukrainan ylpeyden tuotosta.
Yleisesti homman nimeä voisi kuvata äärimmäiseen depressioon venyneenä Drudkhina ja jos levyn nimeä miettii, se on ajankohtaisempi kuin koskaan.
Pidän tästä platasta kyllä äärimmäisen paljon, mutta en voi oikeastaan suoraan tätä suositella kenellekkään. Kuuntele siis ja päätä itse!
Slava Ukraini!
– K. Leijala
