Tuomas Myllylä – Pakanat (2018)

Aiheeseen liittyvää

EDDIE & THE HOT RODS: It Feels Like Christmas/THE VAPORS: Hey Baby…It’s Christmas (live) (Hiljaiset Levyt HIKS-091) 7″ 11/2024

Hiljaisten Levyjen joulusingle, jossa bändit esittävät aiemmin vain diginä saatavissa olevaa tuotantoaan. Eddien biisi ilmestyi alunperin jo 2015, mutta silloin vain CDr-singlenä ja Punk Rock Christmas -kokoelmalla. Tämä versio on remasteroitu syksyllä 2022, jolloin se julkaistiin siis diginä ja siihen tehtiin myös video.

Viikon Kovin Biisi: VKB 45/24

Nämä kilpailijat kisaavat Viikon Kovimman Biisin tittelistä. Katso yksityiskohdat tästä.

Cold Blow tarjoilee herkkua elektro-harvinaisuuksien metsästäjille

Kotimaisen elektron alkuhämäristä vuosilta 1990-2002 on Erkko Lehtinen (genren todellinen akateemikko-dj) kuratoinut huikean paketin, joka tulee alkuvuodesta 2025 ulos vinyylinä. Todellinen pakkohankinta keräilijöille ja elektrorakastajille.

Ikävöitkö nuorta sua? Tuntuuko, että oot elänyt jo seitsemän kertaa?

Hyvinkääläinen duo Perhosii julkaisi tänään uuden singlen maittavaa triphop-henkistä poppia. Legendaarinen Tapani Rinne on julkaisulla mukana tenorisaksofoninsa kanssa.

WOUDE: Singles 1979-1985 (Stupido Records TWINLP 287) 2024

Woude on tuulahdus niiltä ajoilta, jolloin single ei ollut pelkkä LP:n mainos tai siltä revitty jukeboxeja varten. Nimittäin tässä muodossa Wouden LP:illä näistä 16 biisistä ei ole julkaistu kuin ekan LP:n nimibiisi Keskellä aikaa. Ekan singlen B-puoli on myös sillä levyllä, mutta tuo Satoi on tällä singleversiolla ainakin puolet hitaampi. Toisella ja viimeisellä Kauniit päivät -LP:llä ei sitten sinkkubiisejä ollutkaan.

Jaa somessa

Vuosi on 916 ja nuori Ari Halikko joutuu elämänsä kovimpaan paikkaan, kun kahden suvun välinen riita eskaloituu. Tämän seurauksena Hyypiät murhaavat hänen perheensä ja talokin poltetaan. Ari on lähellä päästä hengestään myös, mutta Olaf Idänmatkaaja haluaa pojan itselleen palkkiona avustaan tuhotöissä.

Tästä alkaa koston ja veren täyttämä tie halki viikinkiaikaisen idän sekä myyttisen Pohjolan, jonka myötä nuori Halikko kasvaa orjasta soturiksi ja soturista hallitsijaksi. Lopulta lukuisten vuosien ja kamppailujen jälkeen Ari palaa takaisin Suomeen. Täällä kotimaassaan häntä odottavat vanhat kalavelat, riitaisat suvut, sekä oman paikkansa löytäminen. Kun tähän soppaan vedetään mukaan esimerkiksi Birkan ruotsit, hämäläiset, kainuulaiset, Jomsborgin soturit ja henkilöitä eksoottisista maista, on pohja alustettu kunnon valtataistelulle.

Tämä Tuomas Myllylän sarjakuvakokoelma sisältää kaikki Pakanat-albumit yhteen nivottuna teoksena. Myllylän piirrosjälki on mukavan elävää ja samalla rosoista. Ruudut ovat täynnä historiallisia yksityiskohtia ihan koruista ja asuista linnavuoriin, sekä kansanperinnemenoon asti näin parit mainitakseni.

Myös tarinalle oleelliset todella väkivaltaiset taistelut ovat piirretty juuri mukavan intensiivisellä otteella. Hauskana elementtinä stooreissa on käytetty sopivan pieniä visuaalisia kikkoja. Yksi hyvä esimerkki on mm. kuvitustyylin vaihtuminen kulmikkaaksi, kun erästäkin saunakisailua menneisyydestä muistellaan nykyhetkessä.

Juhlat käynnissä.

Väkevät naiset ja hurjat miehet

Hahmoissa on yhdistetty toimivalla tavalla historiallista ajankuvaa ja suomalaista mytologiaa. Henkilökavalkadiin kuuluu esimerkiksi Väinölän hovia pitävä kuningas Väinämöinen ja Gunnar Birkalaisen älykäs, sekä ovela vaimo nimeltään Louhi. Jälkimmäinen on lisäksi mahtimiehen ja lapinnoidan tytär taustaltaan.

Kuvioissa vilahtaa myös muuan Untamoinen ja Ilmarinenkin on tärkeässä osassa tarinan kulussa. Tosin erilaisena siitä millaisena tunnemme hänet Kalevalasta. Tämä pätee myös muihin hahmoihin osittain.

Vaikka pohjoiset maat ovat hyvin edustettuna, niin muun muassa kaukaisilta rannoilta mukana on sivistynyt historoitsija ja tiedemies Ibn Ammar. Hän onkin henkilönä pieni poikkeus, sillä yleisesti ottaen mieshahmot ovat stereotyyppisen väkivaltaisia ja karskeja.

Louhi suunnitelmat mielessään.

Kuitenkin vaikka miehet heiluvat miekkojensa kanssa, albumi on täynnä vahvoja ja mielenkiintoisia naishahmoja, kuten juuri edellä mainittu Louhi. Naisilla ei tarvitse myöskään olla aina mitään ihmeellisiä statuksia, vaan ihan tavalliset piiatkin osaavat pitää kunnon kuria ja meteliä.

Tavallisuuteen liittyen onkin hyvä mainita, kuinka ihan pienet arkiset hetket päätarinan lomassa tuovatkin mukavaa tasapainoa kokonaisuuteen. Kuten vaikkapa kaksi naista puuhailemassa omia askareitaan, heittäen samalla herjaa ja nauraen maireasti.

Lisäksi mitä tulee emäntien voimaan, yksi suosikkikohdistani kokoelmassa onkin, kun eräs nainen saunassa ojentaa kunnon asenteella mieslaumaa ronskisti:

”Täällä eivät sinun jumalasi päde, vaan enemmän painaa Ukon sana ja maaemon lait. Niiden mukaan on luotu miehet ja naiset ja kaikille omat tehtävänsä. Ilman naisia ei olisi miehiäkään ja yhdessä on kannettava elämän rasitukset. Ja kun niin kerran on, niin piru vieköön sopivat naiset miesten kanssa saunaankin!”

Voitte vaan arvata mikä lopputulos onkaan.

Jumal auta

Vaikka Pakanat-sarjakuvat seikkailevat välillä mm. Dnepr-joen kautta Kiovaan orjakaupan ja hopean siivittämänä, teemana on kuitenkin vahvasti klassinen verikosto kotoisalla Suomenmaalla. Onneksi tarina ei ole liian suoraviivainen, vaan välillä puolestaan juhlitaan Pohjolan häitä, kiskotaan sahtia kaksin käsin, saunotaan, ihmetellään vieraita jumaluuksia ja langetaan loveen.

Kuten aiemmin mainitsinkin, Pakanat on todella täynnä hienoja yksityiskohtia niin historiallisesti kuin suomalaisiin perinteisiinkin nojaten. Erityismaininnan annan siitä, että mukaan ei ole sotkettu turhia fantasiaelementtejä, jotka usein tekevät lupaavastakin tuotoksesta todella kuluneen tai muovisen oloisen.

Kylmät löylyt

Vaikka en meinaa lakata kehumasta Pakanoiden mainioita meininkejä, löytyy aina kuitenkin kritisoitavaa.

Ensimmäinen kritiikin kohde kokoelmassa on yllättäen itse teoksen julkaisumuoto. Mielestäni Pakanat olisi toiminut paremmin ihan kovakantisena tuotoksena (tämä kappale on siis pehmeäkantinen vuodelta 2018). Toisekseen useat sivut hukkuvat sidonnan väliin tai pikemminkin sisälle. Eli osa tekstistä ja kuvituksesta on nielaistu kirjaimellisesti opuksen uumeniin.

Itse tarinakokoisuuden kannalta suurin kummastelu itselleni on teoksen viimeinen osio. Piirrosjälki muuttuu todella radikaalisti ja näyttää ihmeen hätiköidyltä, sekä todella paksusti tussatulta. Eli luvussa ovat kadonneet kaikki hienot kuvitukseen liittyvät nyanssit, joita edelliset osat sisälsivät. Ymmärrän kyllä, että tällainen ”väkevä” tyyli yksittäisenä tehokeinona varmasti toimisi, mutta jälki kattaa koko loppuosion ja tulos on huolimattoman oloinen yleisesti. Tämä kyllä lannistaa todella hienon ja pitkän teoksen lopetusta, joka on valitettavasti laitettu kasaan liian nopeasti. Ilman tätä Pakanat-kokoelmalle olisi kevyesti voinut antaa viisi tähteä ja ison plussan perään.

Kuitenkin valitukset sikseen. Harmillisista puolistaan huolimatta Pakanat on kevyesti yksi parhaimpia kotimaisia sarjakuvajulkaisuja ikinä. Tämä kannattaa ehdottomasti hommata omaan kirjahyllyyn ja on varsinkin historiafriikeille pakollista luettavaa, vaikkei sarjakuvista yleisesti edes pitäisi.

Ylimääräisenä kruununa Ari Halikon päähän voi laittaa vielä arkeologi Sami Ranisen kirjoitukset teoksen lopussa, joissa hän on kappaleittain kuvannut viikinkiaikaa Varsinais-Suomesta Bysantin maailmaan asti.

– K.Leijala

Jälkilöylyt

Lopuksi on hyvä palata kokoelman esipuheeseen.

Sarjakuvataiteilija Petri Hiltunen pohtii siinä: ”Tämän saagan luettuaan ei voi kuin ihmetellä: miksi kukaan kotimainen sarjakuvantekijä ei ole tehnyt tällaista aikaisemmin?” ja viittaa muutenkin aihepiiriin yleisesti eri kulttuurin tasoilla.

Tätä Myllylän tuotosta lukiessani mietin samaa useaan otteeseen. Iät ja ikuisuudet on ollut puhetta, kuinka paljon olisi kysyntää esimerkiksi Kalevalaan tai Suomen muinaishistoriaan pohjautuvalle kunnon elokuvalle! Monien muiden maiden kansalliseepokset kun ovat useampaan kertaankin tuotu valkokankaalle ja muihin taiteen muotoihin mukaan kunnolla. Tästä Pakanat-sarjakuvasta saisi jo yksinään varmasti oikein hyvän pohjan esimerkiksi Robert Eggersin Northman -tyyliselle filmille tai muuten vaan hyvän toimintaleffan juonittelulla.

P.S.

En ole käsiini saanut uudistettua versiota (2022), mutta siinä kauneusvirheet ovat ilmeisesti korjattu ja kokoelma sisältää myös mielenkiintoista lisämateriaalia:

”Tämä restauroitu juhlajulkaisu sisältää koko alkuperäisen sarjan uudelleenladottuna, upouuden epilogin, arkeologi Sami Ranisen artikkelin Ari Halikon maailmasta sekä Myllylän uuden esipuheen.”

spot_img
Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli