Työkalu, joka huijaa tekoälytunnistimia – ja miksi sen kehittäjä ei ole huolissaan

”Rakensin sovelluksen, joka saa tekoälyn kirjoittaman tekstin kuulostamaan ihmisen tekemältä – ja tajusin, että se voi edistää vilppiä, roskapostia ja luottamuksen murentumista. Silti uskon, että tässä on kyse jostain suuremmasta.” –humanizer.fi:n kehittäjä

Kun kehittäjä tajuaa: Hetkinen, mitä tulikaan tehtyä?

Olkapäällä istui moraalinen minä ja vilkutti punaisella. Olin juuri koodannut sovelluksen, jonka avulla opiskelija voisi livahtaa tekoälyvalvonnasta ja sisältömarkkinoija voisi hiipiä Googlen haun etusivulle ilman aitoja sanoja. Sormenpäät epäilivät omaa reaktiotaan. Tunsin kuumuuden hiipivän huoneeseen. Mitä olin oikein rakentanut?

Kaikki lähti yhdestä kieliteknologiaan pohjautuvasta kehitysprojektista. Ajatuksena oli yksinkertainen työkalu: kopioi pätkä suomenkielistä AI-tekstiä, liitä se sovellukseen, ja hetken kuluttua paluupostissa tulee paljon ihmismäisempi versio. Hyväksyttävää, hyödyllistä, tarpeellista. Eikö vain?

Ensivaikutelma oli myönteinen. ChatGPT:n kaltaiset generatiiviset kielimallit tuottavat usein kömpelöä ja geneeristä suomea. Moni tarvitsee työkalua, joka auttaa hiomaan tekstiä lukijaystävällisemmäksi. Tähän tarpeeseen humanizer.fi vastaa loistavasti¹. Mukavaa olla osa kieliteknologian ja ihmisyyden yhteistanssia – erityisesti pienemmän kielialueen eduksi.

Mutta sitten se iski. Työkalu ei ollut vain kieliavustaja. Se oli myös naamiointikone. Se saattoi naamioida tekoälyn tekemän tekstin ihmiseksi. Ja siitä alkoi moraalinen vuoristorata.

Kuka haluaa piiloutua tunnistimilta?

Kaksi ryhmää: sisältömarkkinoijat ja opiskelijat.

Ensin mainitut pelkäävät, että hakukoneet rangaisevat tekoälyn tuottamasta sisällöstä. Ja kun liikenne on rahaa, kaikki keinot tuntuvat perustelluilta. Toisaalta opiskelijat kirjoittavat esseitä, tutkielmia ja raportteja AI:n avulla – ja oppilaitokset taistelevat tätä vastaan AI-tunnistimilla. Mutta kun tunnistimet eivät toimi luotettavasti ja antavat vääriä positiivisia tuloksia, tilanteesta tulee kaoottinen.

Olin hetken siellä keskellä. Mietin: Edistänkö akateemista vilppiä? Suollanko verkkoon roskasisältöä? Murennanko luottamusta kaikkeen, mikä näyttää ihmisen kirjoittamalta?

Entä jos en olekaan syyllinen?

Otetaan pieni perspektiiviloikka.

Opiskelijat, jotka käyttävät AI:ta vilppiin, tekevät niin joka tapauksessa. Tämä työkalu ei houkuttele siihen, vaan auttaa tekemään tuotoksista luettavampia. Se, oppiiko opiskelija vai ei, on lopulta kiinni siitä, miten hän päättää oppia – tai olla oppimatta.

Markkinoijien kohdalla tilanne on mutkikkaampi, mutta sama periaate pätee. Googlen virallinen kanta vuodelta 2023 oli selkeä: sisällön laatu ratkaisee, ei sen alkuperä². AI:n tuottamaa sisältöä ei rangaista automaattisesti. Ongelmia tulee, jos sisältö on hyötätöntä roskaa tai tuplasisältöä.

Kun tämä selkiytyi, hengitin taas vapaammin. Työkaluni auttaa tekemään sisällöstä parempaa. Olipa kyse SEO-optimoijasta, joka haluaa kuulostaa ihmiseltä, tai opiskelijasta, joka kaipaa sujuvampaa ilmaisua. Tai ihan kenestä tahansa, joka haluaa kuulostaa vähän vähemmän robotilta. Olen sinut sen kanssa.

Tekoälyn ja tunnistimien varustelukierre ohi?

Tekoälytunnistimet ovat alusta asti kompuroineet. Ne antavat vääriä hälytyksiä, erityisesti ei-natiivien kirjoittajien kohdalla³. Jopa OpenAI sulki oman luokittelijansa huonon tarkkuuden vuoksi⁴.

Ja nyt, AI kehittyy silmissä. Milloin konekirjoitus on niin ihmismäistä, ettei sitä enää voi erottaa? Spoiler: ei tarvitse odottaa kauan. Asiantuntijoiden mukaan tunnistuspeli on jo menetetty⁵.

Kun AI-kirjoitus ei erotu ihmisestä, mitä jää jäljelle? Ei enää liputuksia kouluissa. Ei sanktioita hakukoneissa. Ei keskustelua naamioinnista. Voi olla, että koko eettinen debatti humanizer.fi:n kaltaisista työkaluista katoaa historiaan.

Ja silloin me tarvitsemme uuden ajattelutavan.

Mietitään hetki toisin. Mitä jos lakkaamme keskittymästä siihenkä, kuka kirjoitti tekstin, ja keskitymme sen sijaan siihen, mitä se sanoo? Oivallus, aitous, tarkkuus, laatu. Niiden pitäisi olla mittareita. Mutta – arvasit oikein – AI tulee haastamaan myös ne.

Ennusteet väittivät, että vuoteen 2025 mennessä jopa 90 % kaikesta verkon sisällöstä olisi tekoälyn tuottamaa⁶. Ehkei tarvitse edes odottaa niin pitkään. Tiedon laatu hukkuu jo nyt digitaaliseen kaatopaikkaan, joka on täynnä toisteista, energiankulutusta kasvattavaa, merkityksetöntä kuraa⁷.

Miten vastaamme tähän?

Me kehitymme.

Ihmiset eivät selaa artikkeleita. He kysyvät tekoälyltä yhteenvetoja. Google on jo siirtynyt tähän suuntaan AI Overview -ominaisuudellaan, joka tarjoilee yhteenvedon hakutulosten yllä. Ongelmana on vain se, että AI-yhteenvedot voivat olla vinoutuneita, virheellisiä ja joskus lähteitä väärin siteeraavia
⁸.

Kun webbi täyttyy SEO:n ohjaamasta, sisällöltään kevyestä massasta, hakukoneista tulee etsintätyökalujen sijaan melusaippuoita. Ja käyttäjä hukkuu.

Entä raha? Entä media?

Nollaklikkiset haut tarkoittavat vähemmän liikennettä verkkosivuille. Julkaisijat menettävät kävijöitä¹⁰. Google menettää mainostuloja¹¹. Yritykset tarvitsevat uusia toimintamalleja: tilaussisältöjä, eksklusiivisuutta, sponsoroituja AI-vastauksia.

Toisaalta tämä synnyttää uusia mahdollisuuksia. Entä jos syntyy vaikkapa palveluja, jotka todentavat inhimillisen kirjoittajuuden? Tai tekoälyjä, jotka pisteyttävät sisältöjä laadun, ei avainsanojen perusteella?

Nyt täytyy katsoa peiliin

Lähdimme liikkeelle pienestä suomenkielisestä tekstinmuokkaajasta. Ja päädyimme puhumaan opetuksesta, ekosysteemistä, bisneksestä ja eksistentiaalisesta kriisistä.

Tekoäly ei muuta vain esseitä tai mainostekstejä. Se muuttaa koko pelikentän. Myös sodankäynnin¹².

Joten oikea kysymys ei enää ole: Voimmeko tunnistaa tekoälyn?
Se on: Voimmeko vielä tunnistaa, mitä tarkoittaa olla ihminen?

Siinä on keskustelu, jonka aika on nyt.

Tämä artikkeli on kirjoitettu tekoälyn tuottamaa suomenkielistä tekstiä inhimillistävän humanizer.fi -työkalun kehittäjän toimesta.

Lähde: STT-tiedotteet